Huivi on kätevä. Sen voi sitaista hiusten peitoksi ja tarvittaessa kasvojenkin suojaksi.
Mutta huivi on myös vaarallinen, koska se on vaatekappaleista poliittisin. Kun islamilainen nainen verhoaa päänsä hijabiin tai muihin huivivirityksiin, voidaan se ymmärtää katsojasta riippuen oman kulttuurin kunnioittamiseksi, protestiksi länsimaista elämänmuotoa kohtaan tai alistumiseksi miehen tahtoon.
Huivista tulee erilainen ongelma islamilaisessa maailmassa ja länsimaissa.
Meidän länsimaalaisten mielestä huivipäiset musliminaiset - puhumattakaan vain silmät paljastavasta burka-asusta - kertovat alistumisesta miesten tahtoon. Todellisuus on monivivahteisempi. Naisten asema on toki olennaisesti miehiä heikompi Iranin ja Afganistanin kaltaisissa maissa, mutta huivia tai vielä peittävämpää asua monet arabinaiset sanovat pitävänsä täysin vapaaehtoisesti.
Erityisen vaikeaa huiviin suhtautuminen on idän ja lännen välimaastossa horjuvassa Turkissa. EU:hun pyrkivä maa on 99-prosenttisesti islamilainen ja huivi niin muodoin luonnollinen vaatekappale turkkilaisnaisille. Nyky-Turkki on kuitenkin Mustafa Kemal Atatürkin ajoista alkaen pyrkinyt vetämään selvän rajan valtion ja uskonnon väliin. Tästä syystä huivipäisiä naisia ei ole päästetty yliopistojen luentosaleihin tai virastoihin työntekijöiksi. Turkilla on kiellolle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen siunaus.
Turkkia hallitseva maltillinen islamilaispuolue AKP yrittää viedä maata varovaisesti islamilaiseen suuntaan, johon ei kuulu huivin käyttökiellon kaltaisia asioita. Turkin pääministerin Recep Tayyip Erdoganin vaimo on syvästi uskonnollinen eikä halua esiintyä ilman huivia. Tästä syystä hän ei voi mennä miehensä rinnalla kaikkiin tilaisuuksiin.
Huivipäisten naisten määrä on turkkilaiskaupunkien kaduilla silmämääräisesti arvioiden vuosi vuodelta lisääntynyt. Uskonnon asema on islamilaismaista länsimaisimmissa voimistunut ja sinne on virrannut vaikutteita ääri-islamilaisista suuntauksista.
Mutta huivi ei ole ongelmaton länsimaissakaan. Ranskassa ja Britanniassa on asetettu kieltoja koululaisten huivin käytölle. Opettajat haluavat nähdä oppilaan kasvot. Pukeutumisrajoitukset ovat siinä mielessä yllättäviä, että suurissa länsimaissa on vanhastaan isot ulkomaalaisväestöt ja suvaitsevuus toisennäköisiä kohtaan on ollut laajaa.
Asenteiden muutos lännessä ajoittuu viiden vuoden takaisiin terrori-iskuihin Yhdysvalloissa. Kaikkea mikä vähänkään haiskahtaa ääri-islamilaisuudelle on alettu pitää epäilyttävänä. Tähän lokeroon lasketaan huivipäiset naiset, joiden uskotaan kapinoivan länsimaista kulttuuria kohtaan ja pahimmassa tapauksessa iskostavan lapsilleen vihaa länttä kohtaan.
Ruotsikin on jo tutustunut huiviongelmiin. Suomessa keskustelu on vielä käymättä.