Maaliskuun toisen keskiviikon piti olla 20-vuotiaan ruotsalaismaalivahdin Kim Martinin suuri ilta.
Jopa suurempi hetki kuin Torinon olympialaisissa, missä Martin pohjusti torjunnoillaan Ruotsille hopeamitalin. Suurempi kuin Salt Lake Cityn olympialaissa, missä hän kukisti lähes yksin Suomen pronssiottelussa.
Maaliskuussa Martinin oli määrä pelata miesten joukkueessa Ruotsin allsvenskanissa, toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
Haave kuitenkin kariutui.
Martinin tuleva yliopistojoukkue Minnesota Duluth kielsi naista pelaamasta, koska yliopiston sääntöjen mukaan heillä ei saa olla ammattilaisena pelanneita urheilijoita.
Nuoren naisen unelma kariutui vähän ennen Malmö Redhawksin kotiottelua.
"Olin odottanut tätä tilaisuutta kauan ja tilanne on ikävä. On sääli, että saimme tietää asiasta vasta nyt", Martin sanoi Ruotsin tietotoimiston TT:n mukaan.
Martin olisi ollut uusin lenkki lyhyeen ketjuun, jossa ovat ainakin Hayley Wickenheiser ja Manon Rheaume. Wickenheiser pelasi Suomessa miesten seassa mestiksen ja Suomi-sarjan tasolla, ja Rheaume kokeili maalivahtina NHL-seura Tampa Bay Lightingin harjoitusottelussa.
Maailman parhaaksi naiskiekkoilijaksi tituleerattu Wickenheiser osoitti pysyvänsä kelpo tavalla miesten vauhdissa. HC Salamissa pelannut hyökkääjä teki esimerkiksi kauden 2002-03 mestiksen nousukarsinnoissa yhdeksässä ottelussa 1+4=5 tehopistettä.
"Se oli vain jotain, jonka eteen olin tehnyt töitä. Media teki asiasta suuremman kuin se olikaan. Mutta tietenkin tämä kiinnostaa ihmisiä", Wickenheiser totesi Kanadan Yleisradion CBC:n haastattelussa ensimmäisen miesten ammattilaisottelunsa jälkeen.
Uusissa lajeissa
Median lisäksi myös yleisö oli kiinnostunut Wickenheiserista. Parhaimmillaan HC Salamien otteluihin talsi katsojia tie sonnalla - niin koti- kuin vieraskentällä.
Ihmiset eivät menneet äimistelemään kaukalon parasta pelaajaa. Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkosen mukaan ihmiset menivät katsomaan sukupuolten tasa-arvoistumista.
"Naiset ovat urheilun makrotasolla tulleet mukaan uusiin lajeihin kuten moukarinheittoon ja seiväshyppyyn. Nyt se dokumentoitui joukkuelajissa sekapelin metaforana - miten sekapeli toimii yhteiskunnassa. Se herättää jännitteitä, kun biologisten taustojen takia ollaan eriarvoisessa asemassa.", Itkonen miettii.
Varsinkin maalivahtien Kim Martinin ja Manon Rheaumen tapauksessa puhuttiin taitojen riittämättömyydestä ja pelkästä mediatempauksesta. Rheaume pelasi harjoitusottelussa yhden erän, torjui seitsemän kertaa ja päästi kaksi maalia.
Martinin taidot jäivät ainakin toistaiseksi testaamatta miesten joukkueessa.
"Varmasti tämä on osaltaan myös PR-asia. Mutta toisaalta minulle haluttiin antaa mahdollisuus, koska olen onnistunut harjoituksissa hyvin", Martin näki.
Tässä tapauksessa lopputulemaksi jäi paljon media-aikaa. Tuloksena olisi ollut paljon yleisöä.
Osa sääntöviidakkoa
Esimerkiksi Suomen Palloliiton säännöt estävät naisia pelaamasta miesten sarjoissa. Tytöt saavat pelata poikien joukkueessa 15 ikävuoteen saakka.
"Naisilta ei ole käsittääkseni tullut vaatimuksia, mutta joskus asiasta on haluttu herättää keskustelua. Kantamme on se, että haluamme suojella säännöllä sekä naisia että miehiä. Säännöstä huolimatta lupa pelaamiseen voidaan erityistapauksissa myöntää", Palloliiton sarjapäällikkö Petteri Lindblom toteaa.
Palloilun monipuolisuusihme Hanna Teerijoki haki viime vuosikymmenen alkupuolella pelilupaa miesten jääpalloliigaan, mutta ei sitä saanut. Päätöstä perusteltiin turvallisuustekijöillä.
Miksi naisten ylipäätään pitäisi pelata miesten sarjoissa? Kysymys on kiinnostava ja kimurantti.
Varmaa on ainakin, että nainen miesten palloilusarjassa kiinnostaa - miesvoittoista - palloiluyleisöä.