Mikä olisi kivointa: pukeutua prinsessaksi, leikkiä kauppaa, ihastella vanhoja tietokoneita vai hypätä raitiovaunun kyytiin? Pääkaupungin veikeistä museoista löytyy paljon tekemistä perheen pienimmille.
Aikamatka muinaiseen Helsinkiin
Jos tahtoo lähteä koko perheen voimin seikkailulle pääkaupungin historiaan, kannattaa suunnata Senaatintorin kupeessa sijaitsevaan Lasten kaupunkiin.
Kuuluisaan Sederholmin taloon pystytetyssä museossa kävijät pääsevät itse osallistumaan 1700-luvun arkiaskareisiin: leikkimään ruokakaupan pitäjää, vierailemaan suutarin verstaassa ja lastaamaan laivaan maustesäkkejä.
Paikasta toiseen astellaan kapeita lankkuja pitkin, joiden ympärillä velloo upottava maankamara.
– 1700-luvulla kadut olivat mutaiset, selvittää museolehtori Marjukka Sihvola.
Talon yläkerrassa voi tutustua 1930-luvun koulunkäyntiin. Kirjoittamista harjoitellaan rihvelitaululle ja oppituntia varten sonnustaudutaan essuihin ja slipovereihin.
Singaporelaiset siskokset J ja G Lo vertailevat suomalaista luokkahuonetta kotimaansa kouluihin ja löytävät heti eroavaisuuksia.
– Meidän pulpettimme ovat korkeampia ja muovisia, G Lo pohtii.
Museosta löytyy myös 1970-luvun tyyliin sisustettu mummola. Siellä voi katsella Kylli-tädin piirustusohjelmia ja laatia isovanhemmille ruokalistan aikansa klassikkoaterioista, kuten maksa-vihannespadasta ja särvinsopasta.
Estradi valmiina tähtinäyttelijöille
Pistäisikö päälle nallekarhun asun, kuninkaan vetimet vai maailman muhkeimman prinsessamekon? Ei hätää, kaikkia voi kokeilla vuoron perään!
Kaapelitehtaalla sijaitsevan Teatterimuseon pukuhuone on loistokohde roolivaatteiden ystäville. Suuri osa puvuista on ollut oikeilla esiintyjillä Kansallisteatterissa, -oopperassa ja -baletissa.
– Nämä kaikkein villeimmät ovat Kaunottaresta ja hirviöstä, kertoo projektipäällikkö Meri Eerola ja esittelee seinällä roikkuvaa vannehametta.
Sopivan asun löydyttyä on aika nousta museon näyttämölle. Jos esiintyminen ei houkuttele, toinen vaihtoehto on linnoittautua monitoripöydän taakse säätämään valaistusta ja ääniä. Varoituksen sana: tästä museosta lapsia voi olla hankala saada lähtemään kotiin!
Vieraat pääsevät kokeilemaan myös elokuvien dubbausta ja leikkimään meteorologia televisiokameran edessä. Tekniikkapuolella selviää, miten näyttämölle loihditaan erilaisia luonnonilmiöitä: veden ropina syntyy pyörittämällä puukiekkoa, jonka sisällä on kuivattuja linssejä.
– Ei tehosteita toki enää tehdä näin, mutta esimerkiksi 60-luvulla Kansallisteatterissa käytettiin juuri tällaista sadekonetta.
Tietokone- ja pelifanien aarreaitta
Oletko viettänyt nuoruutesi Nintendon tai Atarin pelikoneita hakaten? Silloin voi olla hauska ajatus viedä lapset tutustumaan Tietokone- ja pelikonsolimuseoon.
Vitriineissä nököttää toinen toistaan hassumpia härveleitä: japanilaisia taskupelikoneita 1980-luvulta, ihka ensimmäisiä kotitietokoneita ja muinaisia kannettavia, jotka näyttävät mikroaaltouuneilta. Joukossa on sellaisiakin klassikkoja kuin ensimmäinen Playstation ja vuonna 1990 julkaistu Macintosh classic.
– Palaute on ollut sellaista, että lähes jokainen kävijä löytää oman koneensa nuoruusvuosilta, kertoo kokoelman omistaja Ari Tommiska.
Tommiska hurahti tietotekniikkaan 1980-luvulla. Nyt hän on ehtinyt koota varastoihinsa noin tuhat konetta ja 7 500 peliä, joista museossa on nähtävillä 500.
Keräilijä toivoo, että museo innostaisi vanhempia jakamaan jälkikasvunsa kanssa tietotekniikkaan liittyviä lapsuusmuistoja. Esillä on myös korppujen ja lerppujen kaltaisia antiikkiesineitä, jopa lankapuhelin.
– Ehkä siinäkin voi olla nykynuorisolle tarinan paikka.
Töitä pikku rahastajille ja kuljettajille
Vanhoista liikennevälineistä kiinnostuneille katsastamisen arvoinen kohde on Töölön Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo. Siellä pääsee ihmettelemään kuutta erilaista raitiovaunumallia, mukaan lukien hauskaa hevosratikkaa, joka liikennöi Helsingin kaduilla 1800-luvun loppupuolella. Uusi keksintö herätti helsinkiläisissä tuolloin jonkin verran paheksuntaa.
– Aikalaiset pitivät vauhtia liian kovana, kertoo museonhoitaja Sauli Peltoniemi.
Aika kuluu nopeasti, kun istahtaa vanhan ratikan punaisille penkeille ja kuvittelee matkustavansa sodanjälkeisen Helsingin kaduilla. Hypätä voi myös kuljettajan paikalle tai vaihtoehtoisesti leikkiä rahastajaa – vaunussa on ihka oikeita lippuja rei’itettäväksi.
Museovierailun kruunaavat seiniä koristavat entisaikojen hupaisat kieltokyltit, joissa kehotetaan välttämään vaunuissa syljeskelyä ja kuljettajalle puhumista.