Tarja Halosen valinta tasavallan presidentiksi maaliskuussa 2000 teki hyvää suomalaisille naisille. Se nosti itsetuntoa ja kiinnostusta yhteiskunnan asioihin. Tunnetta aika on vain vahvistanut, mutta käytäntöjä ei naispresidenttikään ole pystynyt juuri muuttamaan.
Kuten sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre tasa-arvobarometrin julkistamistilaisuudessa viime viikolla sanoi: naisen euro on yhä 80 senttiä.
Eteenpäin on kiistatta menty tasa-arvobarometriin vastanneiden mielestä. Naispresidentin valinnan uskotaan vahvistaneen tasa-arvoa sekä Suomessa että ulkomailla. Suomalaismiehistäkin lähes 80 prosenttia on tätä mieltä. Naisista tietty melkein kaikki.
Eli nyt lisää naisia politiikan ja talouden johtopaikoille. Se ei vain lisäisi tasa-arvoa, vaan myös monipuolistaisi poliittista asiantuntemusta yhteiskunnan yläkerroksissa. Näinä koventuvien arvojen aikoina naisten esiinmarssi olisi erityisen suotavaa.
Epäilemättä myös yritykset ja talouselämä hyötyisivät, jos johdossa istuisi naisia nykyistä enemmän. No niin, nyt joku jo yrittää sanoa, että naiset ovat miehiä kovaotteisempia ja ankarampia johtajia. Tämä on kuulemma nähty.
Näin voi olla joissain yksittäistapauksissa, mutta nainen joutuu tekemään moninkertaisen työn päästäkseen yhteiskunnan portaiden yläpäähän. Pitkä ja ankara matkanteko saattaa kovettaa. Yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet eivät.
On erityisen ilahduttavaa, että sosiaali- ja terveysministeriön nyt jo kolmatta kertaa toistaman barometrin mukaan miehillä ja naisilla on samankaltaiset asenteet jo useimmissa asioissa. Enemmistö kannattaa tasa-arvoa, kotitöiden jakoa, samanpalkkaisuutta ja vanhemmuuden kustannusten nykyistä tasaisempaa jakoa äitien ja isien työnantajien välillä.
Matkaa vielä ihanneyhteiskuntaan on. Arjen sujuvuudesta vastaavat yhä pääosin naiset, vaikka 50-luvun kotielämästä ollaan onneksi valovuosien päässä. Jos juttu oli ennen vain asenteista kiinni, nyt työelämän tiukentuminen estää eteenpäin menoa.
Tohtori Pentti Arajärvi on todennut, että yhteiskunnan tehokkuuden nimissä nyt vaaditaan sellaista työhön osallistumista, ettei sitä voi pitää enää kohtuullisena. Pienten lasten isät tekevät Suomessa eniten ylitöitä. Ymmärrettävästi paukkuja ei silloin paljon enää kotitöihin jää. Se ei ole puolustus, mutta yksi selitys.
Onpa mukana varmasti miekkosia, jotka pakenevat perhe-elämän velvollisuuksia työhön. Jokaisella työmaalla on miehiä, jotka pidemmän vapaan jälkeen ilmoittavat tulevansa työmaalle lepäämään. Totta vai huono vitsi?
Valoa entistä tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen tuovassa barometrissa oli muutama seikka, joka jäi askarruttamaan. Sekä miehet että naiset olivat sitä mieltä, että pikkutytöille myytävät vaatteet ovat liian seksikkäitä. Vaateteollisuuden luomukset: napapaidat ja roiskeläpät, eivät ole alaluokkalaisten kouluasuja.
Seksin ostosta miehet eivät sen sijaan muuta mielipidettään. Miehille se sopii yhä, vain 37 prosenttia heistä torjuu seksin ostamisen kummankin sukupuolen kohdalla.
Suomalainen tasa-arvo ole onneksi enää koulutuksesta kiinni. Tytöt ovat näyttäneet kypsyytensä jo kauan sitten.
Kun presidentti Halosen urasta kertova, Suurin suomalainen -kisaan liittyvä ohjelma tuli viime viikolla ulos televisiosta, oli mukaan otettu myös kunniakomppanian tervehtimisriitti: Hyvää päivää rouva presidentti! Se tuntui vuosien jälkeenkin makealta.