pekka.mikkola@kaleva.fi
Jos joitakuita kyllästyttää iänikuiselta tuntuva naispappeuskiistely, esitetään heitä varten seuraava veikkaus: kiistan saama huomio heikentyy lähivuosina olennaisesti.
Syntyykö asiassa sopu? No ei synny, mutta keskustelun ytimeen nousee toinen teema, joka vie huomiota papin sallitun sukupuolen pohdinnasta.
Sukupuoleen, tarkemmin sanottuna sukupuolisuuteen, liittyy kyllä tämä toinenkin teema: kyse on homoseksuaalien asemasta kirkossa ja sen opissa.
Tämäkään puheenaihe ei ole uusi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, eikä kristikunnassa muutenkaan. Viime aikoina se on noussut esiin siksi, että suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on länsimaissa muuttunut hyväksyvämmäksi. Suomessakin homo- ja lesboparit ovat vuodesta 2002 voineet rekisteröidä parisuhteensa.
Paineita tulee myös naapurimaista. Ruotsin kirkko on parin vuoden ajan siunannut homoliittoja. Norjassa voidaan kirkon tuoreen päätöksen mukaan vihkiä pariksi henkilö, joka elää samaa sukupuolta olevan kanssa liitossa.
Keskiviikon uutinen Suomesta kertoi, että homoliittojen kirkollisen siunaamisen hyväksyntä on nousussa. Nyt 40 prosenttia kansalaisista hyväksyisi sen. Vastustajia tosin on edelleenkin enemmän, 45 prosenttia.
Kiperää teemaa ruoditaan eilen Helsingissä alkaneessa evankelisluterilaisen kirkon seminaarissa. Sen materiaaliksi julkaistiin yli 300-sivuinen kirja "Homoseksuaalisuus Raamatun ja kirkon opetuksessa". Se on koostettu edellisen seminaarin annista.
Kirjan selailu paljastaa, että yksimielisyys asiassa on vielä kaukana. Pari lainausta:
"Kirkosta on rekisteröityä parisuhdetta koskevassa keskustelussa tullut yhteisön jätetunkio, joka edustaa tympeää jälkijättöistä taantumusta, ihmisten todellisuudelle vieraita näkemyksiä ja ahdasta suvaitsemattomuutta."
Kirjoittaja on teologian tohtori, Helsingin yliopiston professori Jaana Hallamaa. Entä mitä sanoo kirjassa toinen teologian tohtori, Halsuan kirkkoherra Jouko Heikkinen:
"Kirkon suurin haaste on siinä, että maailma kuulisi evankeliumin. Homoseksuaalisen parisuhteen siunaaminen vahingoittaisi kirkon perustehtävän hoitamista ratkaisevalla tavalla."
Ei taida synteesiä löytyä vielä tämän viikon seminaarissa.
Epäilen, että Suomen kirkossa nähtäisiin mielellään leveitä otsikoita jo muustakin kuin sukupuoleen ja sukupuolisuuteen liittyvistä kiistoista. Tässä voi lohduttaa, että sama aihepiiri repii muitakin.
Katolisen kirkon on tulevaisuudessa pakko purkaa pappien selibaattimääräys. Muuten ei pappeja enää löydy. Keskustelusta ei tule hiljaista. Anglikaaninen kirkko taas on jo revennyt homokysymyksen takia.
Suomessa ortodoksinen Aamun Koitto -lehti viritteli alkuvuonna keskustelua homoteemasta. Osa lukijoista suuttui. Osa ortodokseista suuttui myös siitä, kun metropoliitta Ambrosius veikkasi radiossa pari päivää sitten, että naispappeus voi muutaman sukupolven päästä nousta keskusteluun myös ortodoksikirkossa.
"Ambrosius on harhaoppinen", kuului arvio nettikeskustelussa.
Voi kiistoista päätellä myös sen, että näissä kirkoissa ainakin yritetään keskustella. Maailmassa on iso joukko sellaisia ryhmiä, joissa on yksi kyseenalaistamaton totuus. Yksi tällainen ryhmä odottaa parhaillaan venäläisessä bunkkerissa ensi toukokuuksi ennakoitua maailmanloppua. Voimia ja riittävästi säilykkeitä heille.