Arkkipiispa Jukka Paarma ei pidä naispappeuteen liittyvää kiistaa kirkon kannalta ongelmana. Hänen mukaansa media on tehnyt asiasta elämää suuremman kysymyksen. Jos tosiaan vain media tekee naispappeudesta ongelman, niin asiat kirkon piirissä ovat hyvin. Mutta se ei pidä paikkaansa.
Turussa alkanut kirkollisuuskokous sai käsiteltäväkseen Mikkelin hiippakuntakokouksen esityksen ja kokousedustaja, varatuomari Kari Lehtolan aloitteen, joissa kummassakin vaaditaan naispappien syrjinnän lopettamista. Turussa aloitteet jäävät vain keskustelun tasolle. Päätöksiä niistä saataneen seuraavassa eli marraskuussa pidettävässä kokouksessa.
Se, että tasa-arvovaatimuksia kirkolliskokoukselle esitetään, tuskin on median vika. Tiedotusvälineet tekisivät väärin, jos eivät raportoisi tällaisista esityksistä, vaan sulkisivat silmänsä kirkon ongelmilta. Sitä arkkipiispa Paarma ilmeisesti kuitenkin toivoo.
Suomen papeista naisia on noin kolmasosa, ja naispappien osuus kasvaa jatkuvasti. Käytännön työssä on kuitenkin silloin tällöin ilmennyt vaikeuksia, kun mieskirkkoherrat ovat kieltäytyneet yhteistyöstä naispappien kanssa.
Naispappeusasiassa Suomi on koko ajan kulkenut jälkijunassa. Tanskassa ensimmäiset naispapit vihittiin 1948. Ruotsissa pappisvirka avattiin naisille 1958. Suomessa kirkolliskokous äänesti asiasta 1963, 1976 ja 1984. Vasta 1986 saatiin myönteinen päätös, joka sai lainvoiman 1988. Yhtään naispiispaa ei Suomessa vielä ole.
Kirkko toimii itsenäisesti, mutta kaikkien kansalaisten on noudatettava eduskunnan säätämiä lakeja. Tasa-arvokysymyksissä kirkko ei voi toimia yhteiskunnan normien vastaisesti. Kirkkoherraehdokkaiden naispappeuskäsitykset eivät myöskään saa vaikuttaa tuomiokapitulien ehdokasasetteluun. Siksi kaikki kirkkoherraksi pyrkivät pitäisikin panna tuomiokapitulien tasa-arvotestiin ennen varsinaista vaalia. Joissakin paikoissa näin on jo menetelty.
Kirkon sisällä naispappeuskiistan ratkaisemista vaikeuttaa se, että kirkolliskokous hyväksyi naispappeuspäätökseen 1986 ponnen, joka turvaa naispappeuden vastustajien toimintavapauden. Ponnelle ei ole määritelty voimassaoloaikaa.
Arkkipiispa Paarman mukaan kaikki on tehty, mitä naisten aseman hyväksi voi tehdä. Ei ole tehty. Niin kauan kuin ponsi on voimassa, kirkko ei pääse eroon ongelmastaan, vaikka se yritetään nyt vierittää vain median luomaksi pulmaksi.
Paarman mukaan naispappeusaloitteissa onkin kysymys vain naispappien suojeluohjelmasta. Arkkipiispalta se on jokseenkin paljastavaa puhetta.