Naispappeja on vihitty Suomessa jo 16 vuotta, mutta naispappeuden vastustus ei ole hävinnyt mihinkään.
"On se tietenkin voimissaan. Jotkut väittävät jopa, että se on voimistumassa. Itse en osaa sanoa, onko niin", arvioi kolmikymppinen oululaispappi ja Naisteologit ry:n hallituksen jäsen Satu Saarinen.
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan vs. kappalainen on juuri saamassa valmiiksi Oulun hiippakunnan naispappien kokemuksia käsittelevän väitöskirjan.
Saarinen pitää harhaluulona, että naispappeuden vastustus olisi kirkon sisältä häviämässä. Luonnollinen poistuma ei auta, sillä uusia vastustajia kasvaa koko ajan, ja heitä vihitään edelleen papeiksi. Erillisiä naisista vapaita pappisvihkimyksiä vain ei enää järjestetä.
"Se on myös harhaluulo, että vastustajia olisivat vain tiettyjen liikkeiden edustajat, ei ollenkaan", Saarinen sanoo. Tosin hän tuntee takinkääntäjiä, jotka ovat suostuneet yhteistyöhön naispappien kanssa.
"Kun katsoo, miten naispappeja kohdellaan ja miten he tulevat kohdatuiksi, niin kyllä sitä on olemassa myös täällä Oulussa. Ei tämä ole mikään autuuden kehto edelleenkään ole tältä kannalta."
Rimpiläisen jälkeen parannusta
Oulun hiippakunnassa oli viime vuoden lopussa prosentuaalisesti kaikista Suomen hiippakunnista vähiten naispappeja. Vuonna 2000 eläkkeelle jäänyt piispa Olavi Rimpiläinen ei suostunut vihkimään naisteologeja papeiksi, eikä piispa Samuel Salmen aikana ole vielä ole päästy valtakunnalliselle tasolle.
Vielä vuosituhannen vaihteessa Oulun hiippakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt suhtautuivat selkeästi muuta Suomea kielteisemmin naispappeuteen - todennäköisesti Rimpiläisen vaikutuksen vuoksi.
Rimpiläisen jälkeisellä ajalla asiat ovat Saarisen mukaan muuttuneet myönteiseen suuntaan - henkisellä tasolla tosin hitaammin. Yksi väitöskirjan tärkeimmistä tutkimustuloksista on, kuinka tärkeänä naispapit pitävät sitä, että he saivat Salmen myötä piispan hengelliseksi esipaimenekseen.
"Nyt tiukan linjan fundamentalistit kokevat, ettei heillä ole esipaimenta. Heillä on oikeus väistyä. Nyt ne tekevät kaikkea muuta kuin väistävät", Saarinen sanoo ja viittaa kirkolliskokouksen vuonna 1987 antamaan ohjeeseen, jossa naispappeuden vastustajien olemassaolo kirkon sisällä tunnustettiin.
Edelleen joissakin Oulun hiippakunnankin seurakunnissa työvuoroja joudutaan kuitenkin järjestelemään niin, etteivät naispappeuden vastustajat joudu työskentelemään naisten kanssa. Paavalin synodin Sisarenpoika -lehdessä pohditaan, pääsevätkö naispappeuden hyväksyjät taivaaseen.
Yhteenottoja työnpaikoilla ei sentään synny. Päin vastoin, Saarisen mukaan erimielisyydet hoidetaan hyvinkin sivistyneesti.
"Minullekin on tehty selväksi, että ihmisenä minut hyväksytään, mutta pappina ei. Ja on jopa tehty selväksi, että naisena minut hyväksytään, mutta pappina ei", Saarinen nauraa.
Saarinen kuvailee Oulun hiippakuntaa haastavaksi työpaikaksi - myös myönteisellä tavalla. Hiippakunnan historian vuoksi monissa seurakunnissa naispappeja on odotettu kauan. Toisaalta monet naispapit ovat Rimpiläisen aikana ajatelleet, etteivät tulisi Ouluun suurin surminkaan.
Salmi puhuisi sopeutumisajasta
Tuoretta tutkimusta ei ole, mutta Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi uskoo asenteiden naispappeutta kohtaan muuttuvan myönteisemmiksi. Sitä paitsi hän puhuisi mieluummin sopeutumisajasta kuin naispappeuden vastustamisesta.
Niin valitettavaa kuin työvuorojen järjestely seurakunnissa onkin, hän iloitsee siitä, että kaikissa Suomen hiippakunnissa on päästy yhteisiin käytäntöihin papiksi vihkimisessä.
Ajoittain kirkon sisällä piilevät asenteet naispappeutta kohtaan nousevat kuitenkin pintaan. Näin kävi hiljattain, kun Luther-säätiön papit pyysivät Helsingin hiippakunnan piispaa Eero Huovista jäämään pois ehtoolliseltaan.
Saarisen mukaan tapaus osoittaa, että vastustajien keinot käyvät äärimmäisemmiksi samalla, kun heidän asemansa kirkon sisällä heikkenee.
"Naispappeuden vastustajat ovat menettäneet suojapaikkoja, jollainen Oulun hiippakunta oli ennen. Onhan se selvää, että heillä ei ole entistä statusta", Saarinen sanoo.
Luther-säätiössä toimiva pappi Juhana Pohjola on Oulun tuomiokapitulin kirjoissa, mutta Salmi muistuttaa hänen toimivan Helsingissä, eikä jupakasta ole toistaiseksi keskusteltu. Tässä vaiheessa hän seuraa tilanteen kehittymistä ja päättää jatkosta sen mukaan.
"Olen tapauksesta erittäin murheellinen ja pidän sitä hyvin vakavana", Salmi toteaa. Hän muistuttaa ehtoollisen olevan niin pyhä asia, että se on ihmisen päätäntävallan yläpuolella.