Naispappeudesta käytävä keskustelu ei ole luterilaisen kirkon piirissä suinkaan vielä kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Esimerkiksi silmäys kirkollisen lehden Kotimaan keskustelupalstoille kertoo, että monille kirkon jäsenille ja työntekijöille kyseessä on vielä kipeä asia.
Muu olisikin oikeastaan ihme, sillä niin myrskyisä väittely edelsi sinänsä väistämätöntä päätöstä avata pappisvirka myös naisille.
Viime aikojen jälkikuohuista pahin on koettu kesällä Kymenlaaksossa Valkealan seurakunnassa, jossa kirkkoherra kieltäytyi yhteisistä kirkollisista toimituksista naispappien kanssa. Seurauksena ilmapiiri tulehtui ja seurakunnan naispapit vaihtoivat maisemaa.
Tämäntapaiset riidat olivat tavallaan ennakoitavissa, mutta yhtä selvä on ollut niiden lopputulos. Ajan oloon naispappeus yleistyy ja arkipäiväistyy. Pohjois-Suomessa muutos on muuta maata hitaampaa, mutta Olavi Rimpiläisen kaltaisia piispoja ei enää tule. Hänen aikanaanhan Oulun hiippakunnassa papeiksi pyrkineiden naisten oli pakko hakea vihkimyksensä muualta.
Jatkossa naispappeuden vastustajien asema muuttuu kirkossa yhä marginaalisemmaksi. Arkkipiispa Jukka Paarma on Aamulehden haastattelussa tehnyt selväksi, ettei naispappeuden vastustajaa voi valita ison seurakunnan kirkkoherraksi.
Naispappeus hyväksyttiin kirkolliskokouksessa yli 15 vuotta sitten. Silti voidaan olettaa, että menee vielä vuosia ellei vuosikymmeniä, ennen kuin kaikki pöly on laskeutunut. Kirkko on suuri laiva, joka kääntyy hitaasti. Samaan aikaan kuitenkin aika tekee tehtäväänsä.
Nyt jo neljännes kirkon papeista on naisia, ja heidän suhteellinen osuutensa kasvaa koko ajan. Eläkkeelle jäävät papit ovat pääsääntöisesti miehiä, ja nuoremmasta päästä tulee naisia tilalle. On laskettu, että parinkymmenen vuoden kuluttua miespapit alkavat olla jo vähemmistönä. Samaan aikaan kirkossa kävijöiden sukupolvi vaihtuu, ja on ennakoitavissa, että sanasta "pappi" tulee ennemmin tai myöhemmin ensimmäisenä mieleen nainen, aivan samoin kuin nykypäivänä tulee sanasta "opettaja".
Samaan aikaan on ilmeistä, että myös se opintulkinta pysyy elossa, jonka mukaan vain mies voisi olla pappi. Kirkon on tavalla tai toisella kyettävä sovittamaan nämä yhteen siten, ettei sen yhtenäisyys joudu koetukselle. Vaikka tämä yleisellä tasolla onnistuisikin, yksittäisissä seurakunnissa voi vielä pitkään syntyä hankalia tilanteita ja naispapit saattavat tarkkaan harkita, mihin seurakuntaan hakevat töihin.
paakirjoitus@kaleva.fi