Huomenna maanantaina 19.3. vietetään Minna Canthin päivää. Se on samalla tasa-arvon päivä.
Oli jo aika saada edistyksellisten naiskirjailijoidemme tekstit englanninkieliseen kirjallisuuskokoelmaan.
Wienissä kustannettu teos avaa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa edelleen käytäviä kamppailuja.
Tämän antologian 19 pohjoismaisen naiskirjailijan joukossa on kuusi toisistaan poikkeavaa suomalaista ääntä.
Minna Canth (1844-97), Tove Jansson (1914-2001), Eeva-Liisa Manner (1921-1995), Märta Tikkanen, Rosa Liksom ja Inger-Mari Aikio-Arianaick saapuvat lukijan lähelle melkein kipinöiden energiaa, kuten hankauksessa vapautunut pieni, hehkuva kappale.
Mukana on Tampereella Finlaysonin tehdasmestarin tyttärenä kasvanut nuorsuomalainen Minna Canth, jonka näytelmään Työmiehen vaimo vuodelta 1855 johdattaa kirjallisuudentutkija Eric Schaad Seattlesta.
Minna nai opettajansa opettajaseminaarissa ja käytti asemaansa ponnahduslautana naisasian ajoon ja ansaitsi syntymäpäiväkseen 19.3. Suomen ensimmäisen naiselle ja tasa-arvolle omistetun liputuspäivän.
Ajallisesti kaukainen Canth on tekstivalintana melko onnistunut: se paljastaa ajattelutavan muuttuneen.
Näytelmän naiivi, työtä pelkäämätön Johanna vimmastuttaa nykylukijaa. Samalla kuitenkin hänen uhrautumisensa omaa etua ajavalle aviomiehelle ja yhteisön paineille saa nöyräksi.
Tätä nykyä, kun ihmiset erovat paljon, Canth-käännös on ajan tasalla.
Mukana on nahkiaisen tavoin määrittelyä pakeneva Rosa Liksom, joka kertoo Netissä syntyneensä Anni Ylävaarana meän-kieliseen maanviljely- ja poronhoitosukuun.
Ylitorniolle asettumisen sijaan hän opiskeli Helsingissä ja työskenteli Tanskan Cristianiassa sekä Brezhnevin ajan Moskovassa.
Matkalla hän oppi kirjoittamaan kieli poskella lappilais- ja valtakulttuurin yhteentörmäyksistä.
Liksomin naispäähenkilöt ovat usein maaltamuuttajia ja väärinkäyttävät groteskin rehellisesti hyvinvointivaltion etuja.
Tutkijan on vaikea samaistua heidän vilpittömyyteensä, ja silti Liksom on käännetyimpiä kirjailijoitamme.
Ehkä itseironiset katkelmat pohjoisen ihmisistä kiinnostavat. Hehän selviytyvät nipin napin Suomen maatalouden rajusta rakennemuutoksesta kaupungin lähiöihin.
Mukana on saamelainen "Ima" Inger-Mari Aikio-Arianiaic, joka opiskeli saamea koulussa melkein tekstikirjoitta.
Aikio-Arianiaic opiskeli saamea Oulussa 1980-luvulla. Tänään hän asuu Ivalossa modernin pohjoissaamelaisen elämän tulkkina, Mauritiukselta löytämänsä hindu-kasvissyöjä aviosiippansa kanssa, tiivistää Charles Peterson.
Peterson lensi Chicagosta Ivaloon kääntämään Aikio-Arianiaicin runot Máilmmis dása (Maailmalta ja kotoa). Luku on todentuntuisena ja energisenä kokoelman parhaita.
