- En suunnittele etukäteen, millaisista ihmisistä kirjoitan, mutta näyttää siltä, että he ovat usein naisia. Ja usein naisia jonkinlaisessa risteyskohdassa, pohdiskelee Ulla Vaarnamo.
Tamperelainen Vaarnamo on yksi Tammen kevään kirjailijoista. Jäniskuu on hänen toinen romaaninsa. Niiden lisäksi hän on kirjoittanut kaksi novellikokoelmaa, Pyörre (2000) ja Tähtien välinen pimeys (2005).
- Nämä naiset ovat huomanneet, että suunta on väärä tai että he ovat kokonaan eksyksissä. He pyrkivät irtautumaan toisten määräysvallasta ja itsenäistymään, ajattelemaan itse. Aika tavallisia naisia siis.
Jäniskuun päähenkilö Tuuli on vastikään eronnut, juuri valmistunut opettaja. Edessä on ensimmäinen kesä yksin moniin vuosiin, omassa uudessa kodissa, uudessa kaupungissa. Kolmikymppinen nainen päättää ottaa vapaudestaan kaiken irti. Mutta todellisuus ei ole yhtä ruusuinen kuin Tuulin haavekuva vapauden kesästä.
Rannalle, metsiin, Tuuli päättää usein. Sen sijaan askeleet vievät kuitenkin usein vastustamattomasti tiettyyn ravintolaan. Sieltä löytyy aina seuraa, silloin tällöin miehiäkin mukaan kotiin. Jotkut heistä viipyvät yhden yön, toiset pitempään.
Tuuli hakee lohtua paitsi kapakan kantaporukasta ja enemmän tai vähemmän satunnaisista miehistä, myös pariltakin selvänäkijältä ja astrologiasta. Tuntuu, että hän on avioerossa - tai avioliitossa - menettänyt luottamuksen itseensä kokonaan.
- Hänellä ei ole tainnut olla itseluottamusta ennen avioliittoakaan. Tuuli on kokenut aina, että hänen äitinsä on tyytymätön häneen, eikä hänelle ole kehittynyt tervettä itsetuntoa, Vaarnamo luonnehtii.
- Tuulin sydän lienee särkynyt pahasti, vaikkei hän sitä itselleen myönnäkään.
Hetkiä onnen
Romaanissa on onnenkin hetkiä. Rauhaisassa tuokiossa ikiomalla parvekkeella, veden liplatuksessa järven rannalla...
- Onnellisuuden tunne on Tuulille niin harvinainen, että hän jää siihen kellumaan joksikin aikaa silloin, kun se joskus valtaa hänet.
- Ja jospa onni onkin vain hetkiä, Vaarnamo miettii.
Kirjailijalle itselleen onni on vaikkapa kaunis kesä. Silloin saa kirjoittaminen jäädä.
- Muutoin kirjoitan vuodenajasta riippumatta muutaman tunnin aamupäivisin. Novellit syntyvät melkein itsestään, kuin runot. Romaani vaatii paljon enemmän työtä ja kärsivällisyyttä. Se on haasteellisempi muoto minulle, sillä olen perusluonteeltani nopea ja kärsimätön.
Tällä hetkellä Vaarnamolla on suunnitteilla sekä romaani että novellikokoelma.
