Naiset ovat vahvoilla työelämässä, naiset valtaavat koulutuspaikat ja tulevaisuus on naisten. Naisia on kohta joka paikassa ja naisia on aivan liikaa, jonkun pitäisi puolustaa miehiäkin, kun vaarana on, että he jäävät jalkoihin. Kuulostaako tutuilta väittämiltä?
Viimeisten vuosikymmenten aikana on naisten erilaisista valtausaikeista, milloin missäkin, puhuttu yhtä paljon kuin salaperäisestä työvoimapulasta. Olisivatko rakenteet nyt niin rusentuneet, että kumpikin väittämä olisi vähitellen faktaa eikä pelättyä fiktiota?
Viime vuosikymmenten kolme järisyttävää tasa-arvoa edistävää asiaa ovat olleet sukupuolikiintiöt, lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus ja nainen presidenttinä. Ilman näitä kolmea ei Suomi todennäköisesti sijoittuisi toiseksi maailman talousfoorumin tasa-arvovertailussa. Foorumin vertailussa mitataan, miten maat jakavat käytettävissä olevat voimavarat miesten ja naisten kesken.
Näistä edistysaskeleista huolimatta naiset jäävät edelleen hoitamaan lapsia kotiin, kun nämä ovat pieniä, useimmiten juuri naiset soittavat aamuisin esimiehelle ja kertovat pikkupotilaasta, jota jäävät hoitamaan.
Pienten lasten hoidon osalta Suomi on eurooppalaisessa vertailussa harvinainen kotiäitiyhteiskunta. Maailman koulutetuimmat naiset mieluummin imettävät, vaihtavat vaippoja ja tiskaavat kuin tekevät bisnestä. Liberaalista lainsäädännöstä huolimatta vanhempainvapaata kuluttavat naiset, eivät miehet. Miesvaltaisilla työaloilla ei liioin ole totuttu siihen, että isät jäävät vanhempainvapaille.
Miesten valitsemat koulutusalat johtavat yhä ammatteihin, joista maksetaan ahtaaja-mitalla. Naisen euro on edelleen 81 senttiä. Parannusta parissa vuosikymmenessä on kertynyt peräti 1 sentti.
Talouselämä-lehti listasi vastikään talouselämän vaikuttajanaiset. Listaan saadaan mahdutettua sata naista, kun heitä oikein etsitään johtopaikoilta ja yhtiöiden hallituksista.
Talouselämässä naisten tie huipulle on vielä pitkä. Naisia löytyy yleensä melko mukavasti suorittavassa keskijohdossa, mutta ei sieltä, missä todelliset päätökset ja linjaukset tehdään. Naisten ei kovin herkästi huomata olevan "niitä hyviä tyyppejä," joille kannattaa ruveta rakentamaan urapolkua ja joiden edistymisestä ollaan aina kiinnostuneita.
Yleensä naiset saavat rämpiä tien huipulle ihan itse. Lopulta kun he pääsevät sinne, niin ensimmäinen kysymys joka esitetään, kun mikrofoni työnnetään suuhun on, miten näin harvinaisen korkealle päässyt naisihminen on ikinä onnistunut yhdistämään lastenhoidon ja työn. No anoppihan se auttoi, on useimmiten vastaus.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlakaan ei saanut selville, miksi miehet etenevät teollisuudessa johtopaikoille koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta useammin kuin naiset. Etla onkin luvanneet selvittää tätä mysteeriä lisää. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia laskettaessa naisten määrään riittää yhden käden sormista alle puolet.
Tasa-arvoa pidetään Suomessa niin itsestään selvänä asiana, että sen puuttumista ei hevin haluta huomata. Tasa-arvosuunnitelmat puuttuvat usein yrityksistä, moninaisuuteen ei tosissaan kiinnitetä huomiota ja palkkakartoituksia ei osata viedä eteenpäin niin, että ne todellisuudessa vaikuttaisivat palkkaukseen.
Pörssiyhtiöiden hallinnointikoodi suosittaa, että hallituksissa pitäisi olla sekä miehiä että naisia. Tästä vuodesta alkaen yhtiöiden pitäisi noudattaa suositusta ja ilmoittaa syyt poikkeamiseen. Kevään yhtiökokoukset paljastavat todennäköisesti, miten vaikeaa Suomesta on löytää riittävän osaavia, päteviä ja sopivia naisia yritysten hallituksiin.
Työmarkkinat ovat Suomessa kovin eriytyneet, vaikka naisten koulutustaso on maailman huippua. Kahtiajakautuneiden työmarkkinoiden purkaminen on kohdistunut lähinnä naisiin, joita on kehotettu hakeutumaan miesvaltaisille aloille. Ponnistelut miesten siirtymiseksi laajassa mitassa naisvaltaisille aloille ovat olleet vähäisempiä. Neuvoksi silti kaikille kevään kuuden laudaturin ylioppilastytöille, että kannattaa yrittää muuallekin kuin ala-asteen opettajaksi.
Politiikka on perinteisesti ollut ala, jossa naiset ovat jatkuvasti vallanneet uusia asemia. Politiikalle tyypillistä on ollut asetelma vanhat miehet ja nuoret naiset. Patriarkat pysyttelevät politiikassa mielellään pitkään ja seuraksi ovat kelvanneet nuoret naiset. Vanhojen mummojen ja nuorten miesten politiikasta ei vielä ole muodostunut samanlaista vallan akselia.