Maailman johtajanaiset vaativat naisten ottamista mukaan konfliktien ehkäisyyn, rauhanneuvotteluihin ja kriisinhallintaan.
"Tämä on realistinen tavoite, joka tähtää naisten aseman parantamiseen. Kun monessa kriisissä on lopulta saavutettu rauha, lopputulos jää silti vain puolittaiseksi, koska naiset unohdetaan usein jälleenrakennusprosessin ulkopuolelle", naisten asemaa pohtivaan konferenssiin Brysselissä torstaina osallistunut presidentti Tarja Halonen muistutti.
Halonen oli tyytyväinen naistenpäiväseminaarin osanottoon. EU:n ulkosuhteista vastaava komissaari Benita Ferrero-Waldner oli kutsunut paikalle politiikan, talouselämän ja kansainvälisten järjestöjen naispuolisia johtajia aina Yhdysvaltain ulkoministeristä Condoleezza Ricesta lähtien.
Keskeisenä ongelmana kokouksessa nähtiin, että naiset pohtivat edelleenkin, miten he voisivat mukautua miehisiin järjestelmiin pystyäkseen toimimaan politiikassa, vaikka kysymyksessä tulisi pikemminkin olla se, kuinka naiset voisivat muuttaa itse järjestelmää.
"Naisten osallistuminen päätöksentekoon nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin", Rice vakuutti.
Ei määritelmää naiseuden kautta
Ulkoministeri Ricea on usein moitittu juuri siitä, että hän toimii poliittisilla kentillä "miehisten" mallien mukaisesti.
"Olen kyllä kokonaispaketti, yli viisikymppinen, Alabamassa syntynyt musta nainen. Tämä on se kokemuspohja, josta ammennan. Vaikka on nainen, ei pidä antaa määrittyä naiseuden kautta", Rice kuvaili.
Hän muistutti, että valkoinen mies ei ole ollut Yhdysvaltain ulkoministeri kahdeksaan vuoteen, millä on esikuvallista merkitystä.
Väkivalta on terveyspolitiikkaa
Ferrero-Waldner huomautti, että naiset kärsivät kaikkein eniten konfliktien, kriisien ja ympäristökatastrofien seurauksista.
"Naiset joutuvat useimmiten erimuotoisten väkivaltatekojen uhreiksi. Tämä kokous kuitenkin osoitti, että on mahdollista jättää uhriasema ja ottaa suuri rooli maailmanpolitiikassa", Ferrero-Waldner uskoi.
Hänen mukaansa naisille on tarjottava koulutusta, suojaa ja oikeuksia, mikä jo lukee olemassa olevassa YK:n päätöslauselmassa 1325. Kokouksen keskeinen viesti olikin, että lauselma pitää panna täytäntöön kaikissa maissa.
Naisjohtajien mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on ennen kaikkea terveyspoliittinen kysymys. Tätä pitäisi aina korostaa, kun hallitukset nostavat terveysasiat korkealle asialistoillaan.
"Naiset ovat muutoksen agentteja. Vain lisäämällä naisten määrää kansanedustuslaitoksissa, heitä saadaan myös maailmanpolitiikan päätöspöytiin. Määrä on siis tässä tapauksessa yhtä kuin laatu", komissaari kiteytti.
Mutta missä olivat kaikki ne köyhät naiset, jotka ovat kaikkein alttiimpia mainituille ongelmille? Päättävätkö rikkaat johtajanaiset asioista heidän puolestaan?
"Tarkoitus oli vaihtaa kokemuksia johtajatasolla. Edustukselliseen demokratiaan kuuluu, että köyhimmätkin ihmiset valitsevat äänestämällä edustajansa. Tärkeintä oli kokemusten vaihto ja kannustuksen antaminen naisille", Halonen kertoi.