Sepelvaltimotautia on viime vuosiin saakka pidetty pääasiassa miesten vitsauksena, mutta tuoreet tutkimukset yllättäen osoittavat, että tauti on vaarallisempi naiselle.
Vaihdevuosi-ikäisistä suomalaisnaisista joka toisella on sepelvaltimotauti. Se on naisten yleisin kuolinsyy. Siihen menehtyy joka neljäs nainen. Kärjistäen voidaan sanoa, että naiset pelkäävät rintasyöpää, mutta kuolevat sydäninfarktiin.
Myös diabetes on suurempi uhka naiselle kuin miehelle, samoin verenpainetauti, ja metaboliseksi oireyhtymäksi kutsuttu häiriö, jossa aineenvaihdunta on mullin mallin: verensokeri ja verenpaineet ovat koholla ja rasva-arvot vinksallaan.
Vakavien vaivojen lista ei tarkoita sitä, että luoja kurittaisi naista kovalla kädellä tai että nainen olisi "mennyttä miestä". Diabetes, verenpainetauti ja metabolinen häiriö muodostavat yhdessä monimutkaisen vyyhdin. Niitä pidetään nykyisin varhaisina merkkeinä sepelvaltimotaudista, vaikka ihminen itse ei olisi tietoinen sairaudesta.
Asiat eivät kuitenkaan ole niin huonosti kuin miltä ne kuulostavat. Nainen voi pienentää sepelvaltimotaudin riskiään melko pienillä ponnistuksilla.
Liikakilojensa kanssa kamppailevat suomalaiset ovat saaneet kuulla laihduttamisesta jo kyllästymiseen saakka, mutta painonpudotuksen merkitystä ei voi sivuuttaa, koska sillä on suuri vaikutus kaikkiin sepelvaltimotaudin riskeihin.
Vaihdevuosien jälkeen suomalainen nainen lihoo keskimäärin kilon vuodessa. Monilla paino nousee, vaikka syöminen ei muutu. Syynä on muun muassa liikunnan väheneminen, mutta se ei ole ainoa selitys. Vaihdevuosissa naisen elimistössä tapahtuu hormonaalisia ja muita muutoksia, joiden merkitystä ei vielä tunneta hyvin.
"Jos painoindeksi on 30 tai yli, sepelvaltimotaudin vaara kolminkertaistuu molemmilla sukupuolilla. Nainen sairastuu yleensä vanhempana kuin mies, ja naisilla taudin toteaminen ja hoito on hankalampaa ja myös ohitusleikkauksen, pallolaajennuksen ja liuotushoidon tulokset saattavat olla huonommat kuin miespotilailla", kertoo dosentti Risto Kaaja, joka työskentelee Husin naistenklinikan sisätautilääkärinä.
Miesten kuolleisuus sepelvaltimotautiin on laskenut Suomessa 60-luvun jälkeen, mutta naisten ei.
Mitä naiset voivat tehdä kiriäkseen kiinni miesten etumatkaa?
Ensiksi he voivat hiukan laihduttaa. "Ei tarvitse laihtua kymmentä kiloa. Neljä viisi kiloa on jo erittäin hyvä saavutus. Sisäelinten ympärille kertyvä rasva on vaarallisempaa kuin ihonalainen rasva, mutta toisaalta se myös hajoaa nopeammin ja lähtee ensimmäiseksi", Kaaja kertoo.
"Vaihdevuosien jälkeen laihdutta-
minen on huomattavasti työläämpää kuin nuorempana, mutta siihen kannattaa ehdottomasti pyrkiä."
Kolesterolit ja muut veren rasvat ovat tärkeitä sepelvaltimotaudin riskimittareita.
Hiljattain on tullut käyttöön uusi, kolesteroliakin herkempi mittari, joka auttaa arvioimaan metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen vaarallisuutta potilaalle aiempaa paremmin.
Jos potilaalla on diabetes tai metabolinen häiriö, hänen elimistössään on jatkuva, krooninen tulehdus, joka on pesiytynyt erityisesti verisuonten seinämiin. Matalien tulehdusarvojen mittaamiseen on uusi, herkkä CRP, jonka kohoaminen etenkin naisella hälyttää vaarasta ja vaatii toimenpiteitä.
"Hyvä uutinen on se, että tulehdusarvoihin voidaan vaikuttaa. Niitä voidaan alentaa statiini-lääkkeillä, mutta myös laihdutuksella ja liikunnalla", Risto Kaaja kertoo.
"Sauvakävely on ylivoimaisen tehokasta, koska se parantaa isojen lihasten verenkiertoa. Kuntosalilla varoisin puurtamista isoilla painoilla, koska verenpaine nousee hillittömästi. Sauvakävely on paras!"
Uutta tutkimustietoa on myös verenpaineesta. Tähän saakka on ajateltu, että diastolinen eli "alapaine" on tärkeä, mutta dystolisella "yläpaineella" ei ole niin suurta väliä, vaikka se olisi korkea.
"Tämä käsitys on täysin väärä", Risto Kaaja kertoo.
"Systolinen verenpainetauti on erityisen vaarallinen naisille, ja se on lisäksi heillä selvästi yleisempi kuin miehillä."
Yli 60-vuotiaista suomalaisnaisista joka kolmannella on systolinen yläpaine yli 140, vaikka alapaine olisi normaalin rajoissa. Systolisesta paineesta on sanottu, että se voi olla 100 lisättynä potilaan omilla ikävuosilla. Esimerkiksi 70-vuotiaalla tämä tarkoittaisi 170:n lukemaa.
"Väärin! Lukeman pitää olla kaikilla alle 140. Tähän on pyrittävä kaikenikäisillä, mutta se on toteutettava hitaasti ja varovasti. Jos naisen yläpaine on pitkään ollut 170, ja aivot ovat tottuneet korkeaan paineeseen, ei ole ihme, jos äkillinen paineen alentaminen aiheuttaa huimausta ja muita oireita", Kaaja varoittaa.
Kaajan mukaan verenpainetaudin hoito kannattaa aina. Sydämen vajaatoimintaa potevat naiset ovat nykyisin suurin potilasryhmä sairaaloiden sisätautiosastoilla. Kohonneen verenpaineen hyvä hoito estää tai hidastaa vajaatoiminnan kehittymistä.