Kun tulin valituksi ministeriksi pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallitukseen, oli siinä puolet naisia ja puolet miehiä. Nyt on käyty keskustelua, miksi nykyhallituksessa tästä on lipsuttu. Tosin kesän aikana lievää parannusta tuli, kun Annika Saarikko nimitettiin perhe- ja peruspalveluministeriksi.
Poliitikoksi ryhtyvä tai uraa harkitseva nainen tarvitsee näköalaa, että joskus voi päästä ihan huipulle. Nuorelle naiselle on iso kynnys siirtyä politiikkaan, jo yksin sen takia, että vaaleissa tarvitaan rahaa. Rahan keräämisen on sanottu olevan helpompaa miehelle kuin naiselle. Minulle se ainakin oli tuskaista. Enkä keksi, miten rahatta vaaleja käydään. Ehkä some-vaaleja?
Oulussa on ilahduttavasti naisia korkeilla paikoilla. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston johtaja, kaupunginjohtaja ja tuomiorovasti ovat kaikki naisia. Myös yliopiston tutkimusrehtori, koulutusrehtori, hallintojohtaja ja viestintäjohtaja ovat naisia. Puhumattakaan monista professoreista, jotka ovat tieteenalansa eturivissä yliopistossa. Kaikki nämä naiset ovat raivanneet pätevyydellään paikkansa kovinkin miehisessä maailmassa.
Minulle tuli kutsu tulla puhumaan johtajanaisille omasta johtamisestani, niin poliittisella kuin muullakin areenalla. Otsikoksi oli laitettu ”Mutkitteleva urapolku”. Osuvaa!
Esitystä varten mietin eri johtamisen ismejä mikromanageerauksesta eettiseen johtamiseen, tietojohtamisesta strategiseen johtamiseen, ja kaikkea siltä väliltä. Tulin siihen tulokseen, että julkisella puolella tarvitaan jonkinlainen johtamisen vallankumous. Miksi? Yhteiskunta pakottaa siihen.
Väestö ikääntyy, talous on laahannut pitkään, ja velatkin on joskus maksettava. Yleensä ei julkisen sektorin johtamiseen yhdistetä sanoja innovatiivinen ja dynaaminen. Sen sijaan byrokraattinen ja staattinen -sanaparin mielleyhtymä syntyy helposti. Johtamisvajeesta puhutaan, vaikka johtamiseen panostetaan ja koulutetaan.
Jos riisutaan kaikki rönsyt, mitä on johtaminen? Eikö se ole sitä, että joukko ihmisiä toimii paremmin? Hyvä johtaja poistaa onnistumisen esteet. Tämä tietysti edellyttää, että tuntee alaisensa hyvin ja tekee kokeiluja. Entinen esimieskin sanoi, että kun syö paljon, niin tulee syötyä terveellistäkin! Tulevaisuuden johtaminen on verkostojen ja ekosysteemin johtamista.
Ministerinätapasin kansainvälisessä kokouksessa USA:ssa johtajan, joka teki vaikutuksen. Hän oli ulkoministeri Madeleine Albright. Katselin hänen rintarossiaan. Sanottiin nimittäin, että koruun oli kätketty viesti, jota neuvotteluosapuolen piti vain arvailla.
Albright oli mestarillinen verkostojen luoja, ja hänestä tuli aikansa mahtavin nainen maailmassa. Hänen kerrotaan sanoneen, että ei olisi ikinä saanut työtä ilman Hillarya. Tämä Hillary sattui olemaan naimisissa presidentti Bill Clintonin kanssa, mutta oli tärkeä lenkki Albrightin verkostossa.
”Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan”, on Madeleine Albrightin kuuluisa lause. Lokakampanja häntä vastaan alkoi heti, kun hänet oli valittu: ”Hän on liian suorasukainen, tiettyjen maiden johtajat eivät suostuisi neuvottelemaan naisen kanssa.” Ulkoministerinä hän liittoutui muiden naispuolisten ulkoministerien kanssa ja verkostoitui. Hän oli selvillä siitä, miten yhteiskunta toimii ja tiesi, että joutuisi taistelemaan.
Tämä esimerkki kertoo siitä, ettei ole samantekevää, onko hallituksessa puolet naisia vai ei, jos haluamme naisten etenevän johtajiksi eturiviin.