Naishiihtäjien 22 vuoden korpivaellus olympialaisten maastohiihdon viestikilpailuissa päättyi viimein Whistlerin olympiapuiston vesisateessa. Kahden MM-kullan jälkeen pronssille voisi toki kohauttaa harteitaan, mutta mitali oli naisille väriä tärkeämpi.
- Toki kaikki mitalit ovat tärkeitä, mutta kyllä me tätä odotimme. Vihdoin viimein se tuli, ankkuri Aino-Kaisa Saarinen hymyili.
Naishiihtäjien huonoksi väitettyä joukkuehenkeä on puitu varsinkin Suomessa viime päivinä ahkerasti, mutta torstaina joukkue puhalsi täysillä samaan hiileen. Nelikon esitys ei mennyt lekkeriksi edes odotettua huonommin sujuneen Pirjo Murasen avausosuuden jälkeen, vaan taistelutahtoa riitti viimeiseen suksenpotkuun asti.
- Ajatus oli, että siitä vain ylöspäin. Tiesin, että pitää taistella ja ottaa kaikki irti, mikä lähtee, Saarinen kuvasi ja luonnehti mitalia kiiltäväksi pronssiksi.
Mestaruuteen ei ollut jakoa, sillä Norja oli liian vahva. Marit Björgen häikäisi ankkurina, mutta kyllä kirkkain mitali oli hänelle pedattu jo aiemmilla osuuksilla.