Naisten ja miesten tasa-arvoa selvittäneissä tuoreissa tutkimuksissa on odotetusti paljastunut, että suomalainen nainen on työelämässä edelleenkin selvästi epätasa-arvoisempi kuin mies. Eikä vain työelämässä, vaan myös kotona naiset kantavat päävastuun. Tämän toteamiseksi ei itse asiassa tarvittaisi edes tutkimuksia. Tiedostamiseen riittivät tiedotusvälineiden otsikot ja arvioinnit ensimmäisen naispuolisen presidentin ja pääministerin valinnasta.
Jos meillä olisi edes kohtuullinen sukupuolten välinen tasa-arvo, Halosen ja Jäätteenmäen valinta olisi ollut aivan yhtä luonnollista kuin mitä se on ollut aina silloin, kun heidän lukuisia miespuolisia edeltäjiään on valittu. Miesten sukupuolta ei ole valinnan yhteydessä eikä tehtävien hoidossa erityisemmin korostettu, niin kuin nyt on tehty Halosen ja Jäätteenmäen tapauksessa. Sukupuolten välistä tasa-arvoa voitaisiinkin arvioida presidentinvaalin ja pääministerivaalin tuloksen aiheuttaman "sukupuolikohun" perusteella. Se kertoi vähintään saman ja ehkä vielä enemmänkin kuin tasa-arvotutkimukset: Meillä on vielä pitkä matka kuljettavana, jotta päästäisiin edes lähelle sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Se matka ei toteudu ilman asenteiden muutosta. Kyvyt ja taidot eivät ole koskaan olleet sukupuoleen sidottuja, mutta hämmästyttävän usein vielä nykyään epäillään, voisiko niitä olla naisillakin! Miehethän ovat kautta aikojen päässeet johtaviin tehtäviin ilman tehtävien edellyttämiä kykyjäkin.
Sukupuolikuohuntaa on ilmeisesti odotettavissa myös silloin, jos piispaksi valitaan ensimmäistä kertaa nainen. Naispappeuden aiheuttamasta järkytyksestähän eräät miespapit eivät ole selvinneet vieläkään, vaikka naispappeuden aikaa on kulunut jo 15 vuotta. Sivistysvaltiossamme pohditaan edelleen, kumman on väistyttävä, jos miespuolinen pappi ei halua toimittaa jumalanpalvelusta naispapin kanssa.
Sukupuolten kesken tasa-arvoisessa maassa ei tarvittaisi tasa-arvolakia, tasa-arvovaltuutettua ja työpaikoille laadittavia tasa-arvosuunnitelmia. Virkoihin, työtehtäviin ja julkisiin tehtäviin ei valittaisi miehiä tai naisia, vaan koulutettuja, osaavia, kykeneviä ja asianomaiseen tehtävään sopivia ihmisiä.
Vaikka nainen on päässyt Suomessa korkeimpiin valtiollisiin tehtäviin, on vielä paljon aloja, joissa naiset ovat todella harvinaisia. Miesten tehokkaat verkostot nostavat edelleenkin kavereita johtotehtäviin kyvykkäämmän ja koulutetumman naisen jäädessä rannalle. Yksityisen sektorin ja elinkeinoelämän johtopaikoille kohonneet naiset ovat edelleenkin niin harvinaisia, että heitä haastatellaan ei johtajina vaan naisina, jotka ovat "päässeet ja kyenneet" johtajiksi. Miesjohtajien kohdalla kykyjä ja taitoja pidetään lähes itsestäänselvyytenä.
Miehet ovat itse asiassa omalla toiminnallaan luoneet ajan saatossa itselleen ansan, johon takertumista heidän on nyt vaikea kestää. Hyväksi esimerkiksi kelpaavat eräiden miespoliitikkojen katkerat lausunnot hallituksen muodostamisen jälkeen. Ministeripyrkimyksissään pettyneiden ja rannalle jääneiden lausunnot kääntyivät suorastaan koomisiksi, kun he epäilivät tasa-arvon vaatimusten täyttymisen vieneen heiltä ministerimahdollisuuden.
Kun naisille ei haluttaisi antaa edes mahdollisuutta näyttää taitojaan, niin sukupuolten tasa-arvoon on todella vielä matkaa!