Orajärvellä koettiin harvinaislaatuisen konsertti, kun nykyisin kylätalona toimivaan vanhaan kouluun ahtautui lähes 150-päinen yleisö ja opettajankorokelavalla tulkittiin oman kylän poikien runoutta.
Liput konserttiin oli myyty loppuun melkeinpä ennen kuin niitä julkisesti kaupiteltiin. Yleisö istui paikoillaan jo puoli tuntia ennen alkua - kuin konsanaan seuroihin saapuneina. Tunnelma oli odottava ja kaksi ja puolituntisen konsertin ajan alati tihentyvä.
Sydän outona vavisten -konsertti koostui Kaj Chydeniuksen säveltämistä Timo K. Mukan (1944-1973) ja Kimmo Kreivin (s.1964) runoista. Täysiä vuosia kertyi paljon: kuusikymmentä Mukan syntymästä, neljäkymmentä Kreivin syntymästä ja Maa on syntinen laulu -romaanin ilmestymisestä, kaksikymmentä Mukan ja Kreivin välille.
Ja todellakin, lähes ikuisuus mahtui Mukan ja Kreivin laulurunojen välille. Tuota aikaa Chydenius ei edes yrittänyt kuroa umpeen.
Kimmo Kreivi ajaa Helsingissä linja-autoa ja rustaa vihkokaupalla runoja. Hauskoja riimejä, kielellä leikittelyä ja kotiseudun humorististakin ymmärtämistä. Peltiporo kääntyy näppärästi iskelmäksi.
Chydenius oli valinnut Kreivin runojen rytmiksi hartaan paikallaan poljennon, kello kolmen komennon. Tangot, valssit ja humpat piirsivät Kreivin kotimännyt ja kaamostulet oikeaan maisemaan.
Kreivi-osuuden hoiti pääasiassa Toppilan laulustudion Jarmo Kantola, joka pokkasi ensimmäisellä suun avauksella lähimmän leidin ja niin mentiin P. Mustapään 1920-luvun tanssilavapyörteessä, kun viulu yksin soitti. Elämä oli avoinna ja kehossa kihelmöi.
Timo K. Mukan tunnetuimman romaanin luvut alkavat runoilla. Niistä Chydenius sävelsi suuren osan teatterikäyttöön jo vuonna 1987.
Modernistisen runokäsityksen mukaan Mukka oli runoissaan täysin ajastaan ulkona. Myyttisen maailman täyttää seksuaalista symboliikkaa uhkuva luontokuvasto. Joutsenten laulu, lompolon leikki ja heinien pyörre, ja niiden keskelle kaatuu hameitaan nostava naurava nainen. Luonnon yhteydestä irronnut naisen seksuaalisuus oli vaarallinen voima. Mukan kielellä nainen on aina rietas tässä maailmanajassa.
Romaanissa runot yhdistävät proosakerronnan esihistorialliseen aikaan. Laulujen laulaja laulaa myyttisen ajan loppuhetkistä. Samalla hän kommentoi kohtaamista 60-luvun aatteiden, kuten naisen vapautumisen kanssa. Mukka oli monen suuntaan näkijä.
Chydeniuksen ote Mukan runoballadiin oli hiukan yksiulotteinen, ainakin jos sävellyskieltä vertaa siihen ilotteluun, jota hän harjoittaa Kreivin runojen kanssa.
Ehkä Mukka-osuus ei olekaan vielä aivan valmis, vaikka Mikko Laitinen urakoi sen intensiivisesti. Hannu Sirénin kannattaisi laittaa ryhmänsä kuorimaan Mukka-Chydenius-sipulia pikkuisen syvemmältä.
Ilmassa on selvästi merkkejä Mukan uudesta tulosta ja uusista tulkinnoista. Ei muuta kuin baanalle, Toppilan laulustudio!