Kirjoittajat ovat 16-vuotias tyttö ja 15-vuotias poika, jotka käyvät
lukion ensimmäistä luokkaa.
Vaatii rohkeutta mennä kaupan kassalle syli täynnä kaljapulloja. Huomaan pidättäväni hengitystä ja tärisen hiukan.
Samaan aikaan pitäisi vielä hymyillä ystävällisesti myyjälle ja yrittää olla mahdollisimman luonteva ja aikuismainen. Helpotun suuresti, kun henkkareita ei kysytäkään. Kaupasta poistuessani huokaisen syvään. Näinkö helppoa on ostaa alaikäisenä kaljaa?
Olo oli aika huvittunut, kun lähdimme kokeilemaan alkoholin ostoa. Olimme aika varmoja, ettei meille myytäisi missään alkoholijuomia. Olemmehan kummatkin alle 18-vuotiaita emmekä näytä erityisesti ikäisiämme vanhemmilta. Toisin kuitenkin kävi.
Yhden päivän aikana kello 12-16 testasimme oluen ja siiderin ostamista yhteensä 12 oululaisessa kaupassa ja kioskissa sekä yhdessä Alkossa. Mukaan meille tarttui viisi sikspäkkiä ja 11 siideriä. Vain neljässä kaupassa kysyttiin henkilöllisyystodistusta, ja kun meillä ei niitä ollut, kassa kieltäytyi ystävällisesti myymästä. "Valitan, emme voi sitten myydä teille" oli yleinen repliikki näissä kaupoissa. Loppuvaiheessa kassalle meneminen ei enää jännittänyt ja hommasta oli tullut jo rutiinia.
Esimerkiksi muovipussin kysyminen kesken kaiken sai myyjän unohtamaan henkkareiden tarkistuksen. Joissakin kaupoissa myyjät mulkoilivat pahasti, mutta eivät silti tarkistaneet papereita, vaikkapa ruuhkan takia.
Nuoret myyjät kysyivät harvemmin papereita kuin vanhemmat ja pelkkä hymyileminenkin saattoi avittaa alkoholin saannissa. Mieleenpainuvin asia reissussa oli kuitenkin erään kassaneidin kysymys: "Saisiko olla muuta?"