JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi
Leijonat hörppäsivät valkovenäläisen cocktailin herrasmiehen tavoin, ja valtakunnassa kaikki hyvin. Suomi pääsee neljän vuoden tauon jälkeen pelaamaan MM-mitaleista, kun taas Valko-Venäjän joutsenlaulu päättyi kunnioitettavaan kuudenteen sijaan.
Lauantai-illan huumaa on tarjolla huomenna, jolloin leijonat ottavat mittaa slaavilaisista taiteilijoista. Tshekki on vastustajana Suomelle aivan yhtä vaikea kuin esimerkiksi Kanada tai Ruotsi.
Niin Tshekiltä kuin Suomelta puuttuvat kirkkaimmat NHL-tähdet, mutta keskitason potentiaalia on riittämiin. Ja jälleen valokeilaan nousevat maalivahdit; Fredrik Norrena ja Milan Hnilicka. Ilman hyvää maalivahtipeliä ei ole asiaan korkeimmalle kukkulalle.
Ja Venäjää vastaan Hnilicka oli todella hyvä.
Tshekki ja Venäjä esittivät omassa puolivälieräottelussaan niin vauhdikasta ja viihteellistä jääkiekkoa, että se olisi voinut olla vaikka MM-finaali. Molemmat hyökkäsivät ahnaasti, pitivät hurjaa tempoa ja ylsivät huimiin yksilösuorituksiin. Se oli suuri ottelu.
Ja mikä parasta - se sisälsi suurta draamaa.
Venäjä teki 3-3-kavennuksen kuudella viittä vastaan vain 1.05 ennen loppua. Sen iski todellinen tuntematon suuruus Aleksei Mikhnov, jonka pää keikkuu ilman luistimia 195 sentin korkeudella. Mikhnovin pelasi upean turnauksen, mikä siivittää hänen matkaansa Jaroslavista kohti NHL:n rahakaukaloita. Hän on jo 23-vuotias, ja ensi syksynä Edmonton saa tämän vuoden 2001 ykkösvarauksensa vihdoin taalakaukaloihin mukaan.
Venäjän ylitsepursuava tasoitusriemu kääntyi jatkoajalla äärettömän pettymyksen tunteeseen. Tshekin iskemä äkkikuolema oli kuin Leonardo da Vincin maalaama mestariteos. David Vyborny otti hyökkäyspään aloituksen eteenpäin ja syötti taiturimaisesti niin ikään tuntemattomalle suuruudelle Zbynek Irglille, jonka kisapassi leimattiin vasta viime perjantaina.
Irglin veivaukset Maksim Sokolovin ristikon edessä olivat huikeita. Loistava ottelu sai ansaitsemansa hienon päätöksen ja samalla kiekkomaailman tietoisuuteen nousi kaksi uutta tähteä; Zbynek Irgl ja Aleksei Mikhnov - sankareita molemmat.
Neuvostoliiton pirstaloitumisen jälkeen Venäjä ei ole pystynyt vakiinnuttamaan paikkaansa aivan terävimmällä huipulla. Sillä on jo yli kymmenen vuotta ollut tapana hävitä tärkeiden turnausten tärkeitä otteluita. Maan ainoasta ja edellisestä maailmanmestaruudesta on vierähtänyt aikaa jo 13 vuotta.
Venäjän taloudellinen kehitys tuo lisää ruplia myös jääkiekkoon. Eipä aikaakaan, kun äiti-Venäjä taas alkaa jälleen napsia suuria voittoja. 143-miljoonaisessa kansassa löytyy potentiaalia, kunhan se saa kaikki nuolet osoittamaan samaan suuntaan.
Viimeisin veto on vanhan huippumaalivahdin, 10 maailmanmestaruutta CCCP-paidassa voittaneen Vladislav Tretjakin valinta maan jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi.
Vuonna 2006 Riiassa ei tärpännyt. Vuoden kuluttua ilmassa leijuu pakko-onnistumisen henki, kun MM-kisat pelataan Pietarissa ja Moskovassa.
Mutta miten kävi Pietarissa 2000? Venäjä oli 11., mikä on edelleenkin maan jääkiekkohistorian heikoin sijoitus ja suurin katastrofi.
Menestyminen kotiyleisön edessä ei ole helppoa.