Halusin nuorena eläinlääkäriksi. Nyt haluan poliisiksi. Olen toimittaja.
Mikä meni pieleen? Milloin ässä vaihtui kakkoseksi? Kuka söi puurolautaseni tyhjäksi?
Elämä on raakaa peliä, jossa on vaikea painaa control-z:taa. Haaveita saa olla, mutta jonain kauniina päivänä ne ovat muuttuneet unelmiksi. Siitä on enää lyhyt laamanloikka utopiaan.
Poliisiksi pääseminen onnistuu, teoriassa. 15. toukokuuta muutti valintakriteerejä Poliisikouluun. Enää ei tarvitse olla pitkä, salskea, armeijan käynyt tai edes 19-vuotias.
Pituus. 175-senttiä ei ole enää miesten pituusvaatimus. Raja poistui. Onko kääpiöiden kulta-aika käsillä?
Pituus tuo valtaa, voimaa ja uskottavuutta. Poliisi tarvitsee kaikkea näitä. Poliisi tarvitsee muutakin. Poliisi ei ole pelkkä lihaskimppu täynnä suuria henkilökohtaisia numeroita, XL-paitoja ja 45-numeron maihinnoususaappaita.
Poliisin tarvitsee älliä, muutenkin kuin ylioppilastodistukseensa. Puhe on paras keino, kun se toimii. Vähemmän verta, väkivaltaa ja revittyjä ryysyjä.
Puhetta ei senteissä mitata. Rauhallinen, tyyni ja harkittu esiintyminen silloin, kun tilanne on päällä ja hässäkkä pahin, nousee entistä tärkeämmäksi.
Suuret ihmiset syntyvät sodan, eivät rauhan aikana.
Ylivieskalainen kansa muistaa Uuno Kinnulan, eläkkeelle aikaa sitten siirtyneen poliisimiehen, joka varpaille noustessaan saattoi yltää 160 sentin korkeuteen.
Kinnula pärjäsi poliisina. Hän kompensoi menetetyt metrit muilla avuilla.
Ennen uutta poliisikoulutuslakiakin pääsi opiskelemaan poliisiksi, jos osoitti pätevyytensä ja soveltuvuutensa. Senttejä ei sisäänpääsyssä venytetty kuten senttiä joudutaan poliisin pienissä peruspalkoissa venyttämään.
Armeija. Enää ei tarvita 270 päivän kokemusta aikaisista aamuherätyksistä ja massan mukana menemisistä. Siviilipalvelus aukaisee nykyään yhtä lailla ovet tummanpuhuvan univormun maailmaan.
Tuleeko nuorison haukkumasta homokytästä sivarihomokyttä?
Armeija opettaa varusmiehilleen aseen käsittelyä, ryhmäkuria ja yhteistyökykyä. Armeija antaa aliupseereille itseluottamusta seisoa joukkojen edessä ja johtaa niitä.
Armeija on muutakin kuin ylipitkiä tupakkataukoja, miehistä tupahuumoria, simputusta ja punttaamista. Armeija tekee miehiä, mikä on hyvä ensiaskel poliisiuralle.
Ikä. Alle 19-vuotias on auttamatta liian nuori pitämään kurissa, nuhtelemaan ja ojentamaan 50-vuotiasta humalaista voimanostajaa. Oli sitten kuinka hyvin kehittynyt ikäisekseen tahansa.
Jos voima ja pituus tuovat auktoriteettia, sitä tuo myös ikä. Vanhempaansa vastaan pullikointi on haastavaa. Meissä jokaisessa - vaikka ihmisten käytös on taantunut takaisin kohti puussa-asumista ja rintaa takomista - asuu edelleen jonkinlainen kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan.
Meillä kaikilla on tai on ollut äiti ja isä.
Pelko siitä, että mustallamaijalla kaahailisi lyhytkasvuinen siviilipalveluksen läpikäynyt 18-vuotias aikuisteini, on kuitenkin turha. He ovat edelleen maijan takaosassa.
Vaikka poliisikoulutuslain päältä pyyhittiin pölyt, poliisi on silti poliisi. Poliisit ovat priimatavaraa jatkossakin. Syytä ollakin - heidän käsissään on pahimmillaan henkemme.
Kansalaisten täytyy voida luottaa systeemiin, sillä systeemi on kansalaista, ei poliisia varten.
Nainen, poliisi ja taksi. Niitä ei ole koskaan silloin, kun niitä tarvitsisi.
Harhakuvitelmaa, sanon minä. Haluan ri
kosylikomisarioksi.