Vakava oppiriita nakertaa valtionkirkkoa. Mielipiteitä jakavat naiset, ja riitapukareita ovat miehet. Toisin sanoen asetelma on iankaikkinen.
Kirkko on viimein päässyt ihmisten välisen kiistan ytimeen. Jo luolamiehet löivät toisiaan seipäillä päähän naisten takia. Kirkonmiehet käyttävät paljon kovempaa asetta: Raamattua.
Kyseessä on kiista, joka kärjistyi, kun Luther-säätiön papit kehottivat itseään Helsingin piispaa pysymään poissa ehtoollispöydässä. Tämän synti oli sallia naisten saarnata kirkossa.
Marraskuussa kunnostautui Tervolan seurakuntapastori, joka saarnasi niin kirkkaasti, että naispappi ei uskaltanut sen jälkeen nauttia ehtoollista. Tällä viikolla piispa Samuel Salmi, syntinen naisten puolustaja hänkin, antoi seurakuntapastorille huomautuksen.
Tiedän, että Raamatussa miehet puhuivat ja naiset kuuntelivat. Vanhassa testamentissa taidettiin oikein säätää lailla, että saarnaaminen, pappisvirka, on miesten juttu.
Nykyään uskovat opettavat kuitenkin Uuden testamentin mukaan, koska sen katsotaan olevan uusi liitto, joka korvaa tai täyttää vanhan. Vanhasta testamentista he poimivat vain sellaiset opetukset, joita itse pitävät sopivina.
Siksi yksi ei syö sikaa, toinen tuomitsee homot ja kolmas vastustaa naispappeja. Neljäs vastustaa näitä kaikkia ja viides ei mitään.
Siitäpä soppa syntyykin, ja kokkeja on monta.
Valtionkirkko joutuu tasapainottelemaan. Kirkko kun kutsuu itseään kansankirkoksi, joka on tietysti mairitteleva titteli laitokselle, jossa pieni murto-osa kansasta jaksaa käydä.
On hirveä sääli, että kaikki eivät halua naista johtamaan seurakuntaa tai edes puhumaan siellä.
Naiset ovat nimittäin ylivertaisia saarnaajia miehiin nähden. Sen kyvyn täytyy tulla suoraan XX-kromosomeista.
Näissä kromosomeissa hallitsevat sellaiset geenit, jotka miehillä jäävät piileviksi. Sieltä syntyy luontainen taito vakuuttaa, vedota tunteisiin, argumentoida, väitellä ja voittaa väittely. Siis kaikki, mitä saarnaajalta vaaditaan.
Lopulta heikommiksi jäävät uskonsuunnat, joissa naiset saavat saarnata vain kotona.
Tervolalainen seurakuntapastori oli julistanut heti tulosaarnassaan, mitä hän ajattelee naispappeudesta, abortista ja eronneiden vihkimisestä. Hänellä on yhtä suuri oikeus ajatuksiinsa kuin huomautuksen antaneella piispallakin.
Mielenkiintoisempaa on, että molemmat ovat mielestään oikeassa. He ovat päinvastaista mieltä, mutta toimivat silti kirkkojärjestyksen, Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaan.
Uskonkiistoissa tulkinnat ovatkin usein kuin morsiamen silmät. Huulen mukaan sulhanen vertasi tulevan vaimonsa silmiä tähtiin. Morsian oli otettu, kunnes kuuli selityksen: ne eivät ehkä ole yhtä kauniit, mutta yhtä etäällä toisistaan.
Usein kiistapukarit sopivat, kun näkevät yhteisen vastustajansa. Näin kävi Arto Paasilinnan kirjassa Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija. Julkiseen riitaan johtanut ekumeeninen kokous päättyi sopuun, vasta kun rovastin lemmikkikarhu alkoi murjoa riitelijöitä. Karhun nimi oli Perkele.
Naiset ovat nimittäin ylivertaisia saarnaajia miehiin nähden. Sen kyvyn täytyy tulla suoraan XX-kromosomeista.