Prostituutiokeskustelu on omituista. Heti kun oikeusministeriön työryhmä heinäkuun alussa jätti mietintönsä seksin oston kriminalisoimisesta, on jokaisella ollut asiasta vankka mielipide. Painokkaiden sanojen viestiä on monenlaista. Toiset eivät kieltäisi seksin ostoa, eikä myyntiä. Toiset kieltäisivät molemmat. Jotkut kaipaavat laillistettuja bordelleja.
Oikeusministeri Johannes Koskinenkin sekoili sanojensa kanssa pahasti. Ministerin idea tasa-arvoisesta, laillisesti toimivasta seksipalveluja antavasta yrityksestä ei saanut ymmärtämystä ja niinpä poliitikko Koskisessa kiisti sanomansa. Vai puhuiko Koskinen ensinkään ilotalojen puolesta? Se ei ole nyt olennaista.
Prostituutiokeskustelussa nousee aina esiin se, että prostituoidut tekevät työssään hyvää vammaisille ja estyneille vanhoille pojille, jotka eivät saa hankituksi seksiä muuten. Yksikään vammaisjärjestöt ei ole tiettävästi koskaan ilmaissut tarvetta laillistaa bordellit. Yksittäisistä vanhoista pojista en tiedä, enkä välitäkään tietää.
Seksin oston kriminalisointia vastustavien mielestä raiskaukset vähenisivät, jos seksiä saisi ostaa ja myydä rajoituksetta. Raiskauksien ja maksullisen seksin paneminen samaan lauseeseen ei ole vain typerää vaan myös ääretöntä ymmärtämättömyyttä. Naisten olisi siis alistuttava seksiin rahasta, jotta miesten ei tarvitsisi raiskata.
Asia on selvä kuin pläkki. Seksi rahaa vastaan on aina väärin ja prostituutio loukkaa väistämättä naisen ihmisarvoa. Kun nainen myy itseään omien tai lastensa opiskelurahoja tienatakseen, ei toiminta ole vapaaehtoista. Kun isä lähettää tyttärensä bordelliin leipää tienaamaan, on kyse pakosta tai tietämättömyydestä. Vain silloin kun pari harrastaa seksiä molempien tahdosta ilman rahanvaihtoa, voidaan puhua vapaaehtoisuudesta.
Yhdysvaltain ulkoministeriön keväällä julkaisemassa ihmiskaupparaportissa Suomi oli samassa ryhmässä Venäjän, Ugandan, Albanian ja Indonesian kanssa, maiden, jotka eivät ole säätäneet rangaistuksia ihmiskaupasta. Jos oikeusministeriön työryhmän mietintö muuttuu laiksi sellaisenaan, asia korjaantuu, mutta ihmeellistä vähättelyä on silti ilmassa. Ihmiskaupasta vaietaan, mutta niinhän ikävien asioiden kyseessä ollessa on yleisimminkin tapana.
Kyllä jokainen polittikko tietää, että Pohjois-Suomessa on ollut ja on prostituutioleirejä. Suomi toimii todistettavasti myös ihmiskaupan läpikulkumaana. Ihmiskauppa ei siis ole vain kansainvälinen, vaan myös suomalainen ongelma.
Suomessa prostituutiosta on alettu keskustella 90-luvulla. Viime vuosina asia nousi kunnolla esiin, kun keskusrikospoliisi raportoi, että prostituutio ja paritus ovat viime vuosina siirtyneet lähes täysin virolaisten ja venäläisten rikollisryhmittymien käsiin. Ilmiöön melkein poikkeuksetta myös muuta rikollisuutta.
Luvut ihmiskaupasta ovat hätkähdyttäviä. Unicefin arvion mukaan 1,2 miljoonaa lasta kaupataan vuosittain. Euroopan unionissa uskotaan 120 000 naisen ja lapsen päätyvän ihmiskaupan uhreina EU-maihin. Ihmiskauppa tuottaa jo enemmän tuloja kuin huumekauppa. Euroopan maissa lasten määrä ilotaloissa on lisääntynyt. Samoin naisten salakuljettaminen Itä-Euroopan maista on lisääntynyt.
Suomen seksilaki ei maailman ongelmia poista, mutta jostain on aloitettava. Jos ei ole ostajia, hiipuu myynti ennen pitkää. Jos taas ei saa myydä, on seksiä vaikea ostaa. Kun prostituution puututaan nyt lailla, voisi sen tehdä kerralla kunnolla.