1990-luvun televisiosarjan nainen oli menestyvä ja itsenäinen. Hän eli itselleen, loi määrätietoisesti uraa, tienasi vähintään yhtä paljon kuin mieskollegansa ja nautti elämästään, joko miesten kanssa tai ilman.
Tähän tapaan kuvattiin viime vuosikymmenellä esimerkiksi bostonilainen huippujuristi Ally McBeal nimikkosarjassaan tai newyorkilainen kolumnisti Carrie Bradshaw Sinkkuelämää-sarjassa. Molemmille suosikeille esiteltiin sarjoissa runsaasti itsenäisiä ja menestyviä kanssasisaria.
Uusi vuosituhat on tuonut toisenlaisen naiskuvan televisioon. Samalla palattiin vanhoillisuuden aikaan: nyt televisiosarjan nainen on vaimo, rakastaja tai perheenäiti. Näin ainakin hiljattain Suomen televisiossa alkaneessa Täydelliset naiset -sarjassa. Myös brittisarjassa Jalkapalloilijoiden vaimot naiset esitettiin miesten kautta, vaimoina tai rakastajina.
"Tuntuu niin kuin meneillään olisi jonkinlainen uuskonservatiivisuuden aalto", sanoo mediakulttuurin tutkija Laura Saarenmaa Tampereen yliopistosta. Sama ilmiö on havaittavissa myös elokuvissa: Hollyvood-tuotannoille kosiskellaan uusia uusia yleisöjä nimenomaan kristillis-konservatiivisten ryhmien parista.
Perheestä tuli perusyksikkö
Täydelliset naiset sijoittuu jonkinlaiseen utopistiseen fantasiamaailmaan, periamerikkalaiselle, stereotyyppiselle kadunpätkälle. Ydinperhemalli elää sarjan maailmassa voimakkaana ja heteroseksuaalinen parisuhde romantisoidaan. Täydellisten naisten tehtävä on pitää viimeiseen saakka kiinni perhekulissista.
"Ajatus perheestä perusyksikkönä on jo monissa muissa yhteyksissä haudattu. Tässä heterosuhde puolestaan romantisoidaan ultraperinteiseen tyyliin. Vaikka sarja irvailee kotirouva-ideologialle, voidaan kysyä, kuinka hyvin se irvailussa onnistuu tai kuinka sarja lopulta tavoittaa jotain ajassa olevia ongelmia", Saarenmaa huomauttaa.
Sarjan naiset edustavat kaikki tiettyä, hyvin suppeaa kauneusihannetta. 1990-luvun suosikkisarjoissa kauniina esitettiin monia, erilaisia naisia. Samalla nämä persoonalliset henkilöhahmot tosin litistyivät: heidän persoonansa määritti yksi vallitseva piirre, jonka kautta kaikki henkilön toiminta selitettiin.
Samoin on myös Täydellisissä naisissa.
"Sarjassa on tosin muutama pyöreämpikin hahmo. Mielenkiintoisin henkilö on varmasti lapsiinsa turhautunut kotirouva, joka haluaisi palata töihin, muttei voi tai uskalla sanoa, ettei halua olla lasten kanssa kotona. Kerronnallisesti sarjan tekee mielenkiintoiseksi se, että kertojana on kuollut ihminen", Saarenmaa sanoo.
Hämmentävää perheidylliä
Perhe ja perheen sisäiset suhteet ovat korostuneet muutoinkin viime vuosien tv-sarjoissa.
Esimerkiksi mafiasarja Sopranosin ja hautaustoimistoyrittäjäperheestä kertovan Mullan alla -sarjan dramaturgia perustuu pitkälti perheen tai sukuyhteisön sisäisiin ihmissuhteisiin. Molemmissa sarjoissa perheen äiti on koko yhteisön voimahahmo, jonka varassa koko perhe seisoo tai kaatuu.
Molemmat sarjat ovat rajoja rikkovan ja radikaalina tunnetun HBO-televisioyhtiön tuotantoa. Sama yhtiö tuotti aikanaan myös Ally McBealin.
"Vaikka perhe on näissä sarjoissa pääosassa, kattaus on toinen. Kuoleman kanssa puuhastelu tai mafiaympäristö tuovat samanlaista viistoutta, jota oli aikanaan esimerkiksi Rooman sheriffissä."
Ääripäätä edustaa MTV3:lla pyörivä Everwood-sarja, joka sijoittuu mennyttä aikaa muistuttavaan mielenmaisemaan.
Eikä tosi-tv:kään ole jäänyt vaimokeskeisten perhekuvauksien ulkopuolelle. Suomeenkin rantautui amerikkalaista alkuperää oleva tosi-tv-formaatti Vaimot vaihtoon. Nimensä mukaisesti sarjassa perheet vaihtavat viikoksi emännän jonkin tuntemattoman perheen kanssa. Ja sitten yhdessä ihmetellään, että miten toisessa perheessä voikin olla niin toisenlaiset tavat.