Marja Mustakallio: "Teen nyt paljon musiikkia". Fanny Henselin (1805-1847) toiminta modernisoituvassa musiikkikulttuurissa.
Marja Mustakallion väitöskirja on naisen tutkimus naisen elämästä. Siinä tutkija tekee näkyväksi Fanny Henselin (1805-1847) musiikillisena toimijana ja samalla selittää, miksi tämä omana aikanaan jäi näkymättömäksi, julkisuudelta piiloon.
Tutkija kysyy minkälaiset musiikilliset toimijuudet olivat mahdollisia berliininjuutalaiselle sivistysporvariston naiselle, Fanny Henselille, 1800-luvun ensi vuosikymmenillä. Henselin päiväkirjoja ja etupäässä Felix-veljelle kirjoitettuja kirjeitä aineistonaan käyttäen hän rakentaa elävää kuvaa Fanny Henselin henkilöstä ja elämänpiiristä.
Näin Fanny Hensel, joka yleensä musiikinhistoriassa on mainittu vain veljensä Felix Mendelsohn Bartholdyn elämänkertatiedoissa eräänlaisena kuriositeettina, naissäveltäjänä, paljastuukin monipuoliseksi musiikilliseksi lahjakkuudeksi ja toimijaksi.
Elämänkerrallisen aineiston tutkija joutuu tulkitsemaan tutkimuskohdettaan sen ajan kulttuurista taustaa vasten. Marja Mustakallio kertookin opetelleensa tutkimuskohteensa kulttuurista kieltä muun muassa oleskelemalla samoilla paikoilla ja opettelemalla lukemaan ajan kirjoitustapaa.
Kun tutkija itse on tärkein tutkimusväline, tapahtuu myös rajankäyntiä subjektiivisen ja objektiivisen välillä. Tässä tutkimuksessa subjektiivisuus näkyy eläytyvänä ja ymmärtävänä suhtautumisena tutkimuksen kohteena oleviin henkilöihin, objektiivisuus taas kulttuuristen tulkintakehikkojen rakentamisessa ja tekstianalyysin huolellisuudessa.
Musiikinhistoriatiede on se kehys, johon Mustakallion tutkimus kuuluu, mutta ei kuitenkaan musiikinhistorian valtalinjaan, joka on perinteisesti ollut hyvin teos- ja tyylikeskeistä ja jossa musiikki on nähty autonomisena, ympäröivästä todellisuudesta irrotettuna ilmiönä.
Mustakallio on valinnut mikrohistoriallisen lähestymistavan, jossa ei niinkään olla kiinnostuneita kulttuurin tai politiikan merkkihenkilöiden - yleensä siis miesten - teoista ja ajatuksista, vaan ihmisistä, jotka toimivat syrjässä, yksityisyyden alueilla ja arkipäivässä. Tämä lähestymistapa on viime vuosikymmeninä voimistunut historiantutkimuksen piirissä ja nostanut esiin makrohistorian marginaaliin jättämiä ryhmiä tutkimalla esimerkiksi naisten ja lasten historiaa.
Fanny Henselin toiminnan kulttuurihistoriallinen tausta on romantiikan alku ja sen myötä tapahtunut modernin murros, jonka yhteiskunnallisena taustana oli porvariston merkityksen ja vallan kasvu sekä sen sivistystahto.
Musiikissa teokset nerollisen säveltäjän hengen tuotteina tulivat keskiöön, musiikin funktionaalinen luonne hävisi ja musiikki alettiin käsittää autonomisena, itsessään merkittävänä ilmiönä. Samalla säveltäminen korostui esittämisen kustannuksella.
Autonomista musiikkikäsitystä tuki instituutioiden verkosto kuten esimerkiksi julkiset konsertit, musiikin koulutusjärjestelmä ja kustannustoiminta. Tämä julkinen puoli musiikkielämää oli miesten hallussa, niin kuin julkisuus yleensäkin.
Toisaalta romantiikan ajalle oli tyypillistä myös yksityisen kotimusisoinnin voimakas lisääntyminen, yhtyesoiton ja kuorolaulun harrastaminen sekä puolijulkinen esiintyminen musiikkisalongeissa ystäville ja tuttaville. Tämä oli naisten aluetta.
Julkisuuden eri asteet, "julkisuuden kehät", on ensimmäinen tulkintakehikko Mustakallion tarkastellessa aineistoaan ja erityisesti Fanny Henseliä musiikin esittäjänä ja esitysten organisoijana, salonginpitäjänä.
Fanny Henselin laajan musiikillisen toiminnan teki mahdolliseksi hänen taustansa varakkaan ja sivistyneen juutalaissuvun jäsenenä. Toisaalta tämä asema asetti rajoituksia hänen toiminnalleen. Hän sai hyvän koulutuksen myös musiikin alalla.
Hän oli taitava pianisti, säveltäjä, kuoronjohtaja jopa kapellimestari. Lisäksi hän piti musiikkisalonkia järjestäen suhteellisen säännöllisesti berliiniläiselle seurapiireille konsertteja. Koska porvarisrouvalta oli kielletty varsinaisille julkisille areenoille astuminen, salonkikonsertit olivat kiertotie julkisuuteen ja tunnettuuteen. Ne mahdollistivat Fanny Henselille musiikillisten lahjojen ja taitojen toteuttamisen ja esittämisen.
Kun Mustakallio etsii aineistostaan Henselin sävellystyötä kommentoivia kohtia, hän löytää selvän muutoksen viimeisten vuosien kirjoittelussa aikaisempaan verrattuna.
Tässä Mustakallio käyttää toista tulkintakehikkoaan ja näkee muutoksen modernin murroksessa tyypillisenä siirtymisenä esityskeskeisyydestä teoskeskeisyyteen. Henselillä säveltämisen funktio on aluksi selvästi salonkikonserttien esityksiin tähtäävä: sävellyksiä ei kirjeissä aina edes nimetä. Viimeisinä vuosina Fanny Hensel julkaisee muutamia teoksiaan.
Näin halu tulla näkyviin musiikkiteosten säveltäjän voittaa porvarilliset esteet ja myös sen pelokkuuden ja epävarmuuden, jota Fanny aina tuntee suhteessa veljeensä Felixiin, kun on kyse musiikin esittämisestä tai säveltämisestä.
Ammatillisuuden ja amatööriyden rajankäynti on Mustakallion kolmas kehikko, jota hän käyttää analysoidessaan Fanny Henselin kirjeistä ja päiväkirjoista musiikkiesityksiin ja sävellyksiin kohdistuvaa kritiikkiä. Tässä luvussa on pitkä diletantti-termin analyysi, jota huoletta olisi voinut tiivistää.
Kaikissa musiikillisissa aktiviteeteissaan Fanny Hensel ensisijaisesti toteuttaa porvarilliselle naiselle asetettua hoivaamisen, huolehtimisen ja palvelemisen vaatimusta, mikä kuitenkaan ei tapahtunut aivan helposti. Mustakallio näkeekin ristiriidan Henselin musiikkitoimijuuksien avainkäsitteenä. Itsensä toteuttaminen täydesti oli tuossa vaiheessa sallittu vain miehille, mutta kuten Mustakallio toteaa: "'uuden naisen' idut olivat itämässä".
Mustakallio pitää laajan aineistonsa hyvin otteessaan. Työn rakenne on selkeä ja lähteistö laaja. Erityisen kiinnostavaksi lukukokemuksen tekee ajankuvaa rakentavien yksityiskohtien runsaus, esimerkiksi kirjeenvaihdon ja päiväkirjan kirjoittamisen käytänteet sekä niiden sivistävä ja kasvattava merkitys.
Eloisa kirjallinen tyyli runsaissa aineistositaattien tuo Fanny Henselin lähelle ja tutuksi. Moittia voi vain painotyötä: kirjan liimasidos petti täydellisesti kertalukemisella!
Marja Mustakallio väittelee tänään perjantaina Åbo Akademissa Turussa.