Vaikka politiikassa ja julkisella sektorilla naiset ovat jo hyvin päässeet etenemään urallaan, ei yrityselämässä ylletä lähimaillekaan. Yhä vieläkin yritysjohdon pääpaikalla istuu mies. Naisten kipuaminen huipulle on hankalaa.
"Vallitseva järjestelmä on hyvin vahva eikä muutosta saada helpolla aikaan", toteaa Barbro Schauman, joka on väitellyt aiheesta Turun yliopistossa.
Väitöskirjassaan Från Venus och från Mars - Om jämställdhet som organisatorisk fars, Schauman pohtii miten sukupuolta rakennetaan suomalaisyritysten jokapäiväisessä elämässä. Väitöskirjaansa varten Schauman haastatteli henkilöstöpäälliköitä ja -johtajia 14 suuressa yrityksessä. Aiheesta hän on kuitenkin haastatellut yhteensä noin sataa ihmistä vuodesta 1996 lähtien.
Naisten lisäksi uutena uhkana työpaikoilla koetaan niin sanotut pehmomiehet. Monesti he ovat yli 40-vuotiaita uusperheen isiä, jotka ovat kasvattaneet ensimmäisen liittonsa lapset "kauko-ohjauksella" työkiireiden vuoksi. Toisessa liitossaan he haluavat olla lapsilleen läsnä.
"On aivan tavallista, että miehille sanotaan työhönottovaiheessa, että meillä ei sitten myönnetä golf- eikä isyyslomia", Barbro Schauman sanoo. Hänen mielestään isyyslomat pitäisikin tehdä pakollisiksi ettei tällaisia tilanteita syntyisi. Samalla myös naisten rooli muuttuisi, kun myös miehet jäisivät lasten syntymän jälkeen lomalle. Nythän nuoret naiset koetaan uhkaksi, koska he voivat jäädä pian työn aloittamisen jälkeen äitiyslomalle.
Tasa-arvosuunnitelmat
ajan tasalle
Naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta puhuttiin suut vaahdossa, kun tasa-arvolaki astui voimaan vuonna 1987. Sen jälkeen laineet laskivat ja nyt tilanne on jämähtänyt paikalleen. Yrityselämässä tuskin edes muistetaan, että tasa-arvolaissa edellytetään, että vähintään 30 henkeä työllistävissä yrityksissä pitää olla vuosittain päivitettävä tasa-arvosuunnitelma.
"Jos työpaikoilla ei tehdä suunnitelmallisesti tasa-arvoasioille mitään, niin mitään ei kyllä tapahdu. Tasa-arvolain toteuttamisen laiminlyönneistä pitäisi olla seuraamuksia", Barbro Schauman sanoo.
Schauman mielestä tutkimukset osoittavat, että naisjohtajaa pelätään. "Suurin osa miehistä ei halua naista johtajaksi. Se on jonkinlaista pelkoa vallan karkaamisesta. Politiikassa ja yhteiskunnallisissa tehtävissä naisten osuus johtotehtävissä on suurempi, koska laki on niissä tehtävissä vahvasti mukana. Yrityselämässä tilanne on toinen", Barbro Schauman kertoo ja ihmettelee miksei nähdä voimavarana sitä, että johtotehtävissä on sekä naisia että miehiä.
Oulun Sähkömyynnin johtaja Marita Järvinen on ollut yli 30 vuotta johtajana, sähkölaitoksessa Lapissa sekä nyt Oulussa. Hän sanoo kokeneensa aina olleensa tasa-arvoinen miehisellä alalla.
"Minusta naisiin suhtautuminen on henkilö- ja asennekysymys. Nainen pääsee kyllä johtotehtäviin ansioillaan ja osaamisellaan, jos haluaa", Järvinen puhuu kokemuksestaan. Naisten keinoiksi etenemiseen Järvinen näkee juuri osaamisen ja aitouden, miesten kaltainen kyynärpäätaktikointi on naisille vieras.
Oma asenne
ratkaisee
Perheen ja työn yhteensovittamisen Järvinen on hoitanut tavallaan. "Lapset ovat menneet völjyssä. Toki moni asia on vaatinut sovittelemista ja olen potenut huonoa omaatuntoa, mutta sellaiset naiset ne vasta tiukoilla ovat, jotka yhdistävät perheen, työn ja vielä opiskelun työn ohessa", Järvinen muistuttaa.
Technopoliksen Oulun seudun osaamiskeskuksen bioalan ohjelmajohtajan Pirkko Suhosen mukaan johtoon pyrkiminen vaatii kovaa työntekoa, olipa sitten kysymyksessä mies tai nainen.
"Minua ainakin on arvioitu työn tuloksissa. Uskoisin, että se on nykypäivänä sukupuolesta riippumatonta", Suhonen sanoo.
Suhosesta kiintiöajattelu tuntuu vieraalta. "Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus edetä urallaan työn tulosten perusteella ja nähdäkseni tasa-arvoisuus onkin jo nuoremman sukupolven kohdalla pitkälle edennyt."
Yli nelikymppisten, jo lastentekoiän ylittäneiden, naisten voimavaraa ei kuitenkaan Suhosen arvion mukaan ole vielä työpaikoilla ymmärretty. "Heillä on kokemusta ja näkemystä, halu tehdä töitä. Sitä ei vielä ole tarpeeksi hyödynnetty."