Kuvatessaan arkisia tapahtumia realistisesti kuvataiteilija kertoo paitsi siitä, mitä tuolla nimenomaisella hetkellä tapahtuu, hän käsittelee ja työstää itselleen tärkeitä asioita ja teemoja. Valokuvaaja Elina Brotherus on tästä hyvä esimerkki. Hänen kuvissaan nainen ja maisema on aina jotain enemmän kuin nainen ja maisema.
Hämeenlinnan taidemuseossa on kesän ajan esillä Brotherukselta noin 40 valokuvaa vuosilta 1977-2002.
Näyttely osoittaa sen, kuinka kuvaajan varhaisemmissa töissä hyvin keskeisen osan saanut henkilökohtainen ahdistus ja eksyneisyys on alkanut väistyä, ja avarat maisemat ja harmonia saavat yhä enemmän tilaa.
Uusimpien, The New Painting
-sarjaan kuuluvien teosten estetiikka on sukua klassiselle figuratiiviselle maalaustaiteelle ja teosten keskeisiä elementtejä ovat "valo, väri, kompositio, figuuri tilassa ja kolmiulotteisen projisoiminen kaksiulotteisena", kirjoittaa taiteilija itse ja jatkaa: "näissä töissä olen etsinyt kauneutta".
Uuden sarjan teokset ovat hyvin levollisia ja ajattoman kauniita - mitä itse kukin kauneudella ymmärtää sitten tarkoitettavankin. Sarjassa on mukana myös valokuvaajan varhaisten teosten käpertyneisyydestä muistuttavia teoksia. Esimerkiksi teos "Femme à sa toilette" muistuttaa tunnelmaltaan varhaisempia "Love Bites" ja "This is the first day of the rest of my life" -teoksia.
Uudessa sarjassa horisonttiviiva on saanut keskeisen roolin. Horisontti toimii rajana toisaalta maan ja taivaan ja toisaalta silmällä nähtävän ja näköpiirin ulottumattomissa olevan välillä. Maisemaa tärkeämpi on horisontin raja, joka erottaa tunnetun tuntemattomasta.
Samalla tavalla kuin uusissa teoksissa myös "Suites Francaises 2" -sarjassa, esimerkiksi teoksessa "Les Oranges" (1999), on paljon yhteisiä ulkoisia tunnusmerkkejä realistisen maalaustaiteen kanssa.
Kyseisessä kuvassa nainen seisoo sumussa kädessään pussillinen appelsiineja. Tapahtuma on hyvin arkinen, mutta syvällisen harras tunnelma kertoo jostain enemmästä - tässä tapauksessa esimerkiksi ihmisen eksyneisyydestä.
Hämeenlinnan taidemuseon Elina Brotherus -näyttely on laaja ja avara näyttely monessakin mielessä.
Sekä teokset että näyttelyn väljä ripustus luovat hillityn terapeuttisen tunnelman, ja maisemasarjoissa on ajatonta kauneutta ja harmoniaa. Tämän harmonian ainutlaatuisuutta ja arvokkuutta korostaa varhaisten töiden ahdistus ja eksyneisyys, jotka muistuttavat siitä, että elämä ei ole aina niin kamalan helppoa.