Pari vuosikymmentä sitten elin parisuhteessa, jossa vastapuolen suhtautuminen kaikkeen oli negatiivisen varovaista. Oli aivan sama, ehdotinko viikonloppureissua, noutokiinalaista tai yhteisen asunnon ostamista, vastaus oli aina ensin "ei".
Kyllä hän usein lämpeni ehdotuksilleni ajan kanssa, mutta minä opin varovaiseksi sen suhteen, mistä annoin itselleni luvan innostua.
Etenkin rahan suhteen kaikki tuntui olevan hankalaa, siitä puhuminenkin, ja moni asia jäi siksi toteutumatta.
Jälkikäteen tiedostin, että hänen rahatarinansa oli täynnä ulkopuolisia roistoja eikä siinä tarinassa olisi voinut olla onnellista loppua.