Ihminen on keksinyt krapulalle kiertoilmaisuja. Kohmelo, kankkunen, dagen efter, jysäri. Kun elinkeinoelämä potee vastaavaa olotilaa, taloustutkijat kertovat julkisuuteen kovien aikojen saapuneen.
Ihmisellä mahtijysäri menee ohitse levolla, päänsärkypillereillä ja moraalisilla lupauksilla olla ensi kerralla hissukseen. Iltapäivästä pystyy jo yökkäämättä nauramaan Simpsoneille.
Yritysmaailmassa kovat ajat vaativat vahvan lääkityksen. Yhtiöissä aletaan sopeuttaa, leikata rönsyjä ja madaltaa tuotantokustannuksia. Harva ymmärtää tällaista konsulttien kontinkieltä ennen kuin se tulkataan selväksi ja suoraksi: tuossa on viisi hirttä poikki.
Johtajat huokailevat omissa lehdissään, kuinka hirveätä väen irtisanominen on. Pomo ontuu lamaa. Nimittäin, kun talouskasvun käyrä taipuu kulkemaan kohti lattialistaa, se ei pysähdy siihen.
Käyrä jatkaa matkaansa mattoa pitkin kunnes pökkää ison kengän lestiin. Käyrä kohottaa nokkaansa ja nousee toimitusjohtajan säärtä pitkin minnekä muualle kuin onnellisena paistattelevaan iskiashermoon.
Talouskäyrä kiertyy puristamaan hermosäiettä. Se vääntää iskiasta kulloisenkin päivän pörssi-indeksin voimalla. Kävely muuttuu tuskien taipaleeksi, matka pankkiin pettäjän tieksi. Kellään ei ole kivaa, kun vienti ei vedä.
Eron hetki on karu, vaikka yrityksen johto ja työntekijät ovat kokeneet hyvinä aikoina yhtä ja toista. Tuli nähtyä suunnitelmajohtamista, linjajohtamista, ohjelmajohtamista, matriisijohtamista, tavoitejohtamista, tulosjohtamista, tiimijohtamista. Kunnes saunaillan päälle palattiin vanhaan tuttuun management by perkeleeseen.
Kustannussäästöksi muuttunut pariskunta istuutuu sohvalleen kaukosäätämään tosi-tv:tä. Välissä teksti-tv vilauttaa, ettei tuotannon elpymisestä ole merkkejä Euroopassa. Toisessa uutisessa pääministeri käskee Suomen naisia pamahtamaan paksuksi.
Mies noutaa puolisolleen lähikaupasta tetran kermaa. Sitä juomalla paksuuntuu menettämättä kilpailukykyään markkinoilla.