"Heitossa pitää olla tarpeeksi voimaa ja tarkkuutta. Suopungin pitää myös aueta kunnolla tai muuten ei nälkä lähde", toteaa Kollajan poroisäntä Esa Kaleva ja tempaisee suopungin ilmaan kohti maassa makaavia poronsarvia.
Kielan läpi juokseva suopungin lenkki osuu kohteeseensa, mutta kiertyy vain osittain sarven ympärille.
"Kiinni on, mutta oikea poro olisi saattanut kyllä laukkoa karkuun", Kaleva arvioi heittoaan. Elävää poroa kiinni otettaessa olisi heittoon pitänyt laskea myös ennakkoa, ettei juokseva poro olisi ehtinyt pois alta.
Poroisäntä Kaleva valmistelee torille suopunginheittopaikkaa tänään lauantaina alkavaa Poro Feriaa varten. Ohjelmassa on muun muassa suopunginheittonäytös ja lasten suopunginheittokisat. Kaleva kertoo, että paikalla tulee "ihan oikea" Lapin poromies, joka työssään käyttää suopunkia.
Kalevan paliskunnassa suopunkia ei käytetä yhtä paljon kuin pohjoisemmissa palkisissa. Lapissakin suopungin käyttö vaihtelee paliskunnittain - toisissa sitä käytetään enemmän, toisissa vähemmän.
Suopungin käyttötarvetta on vähentänyt muun muassa se, että nykyiset poroaidat rakennettu niin, että suuresta emäaidasta porot ohjataan pienempään aitaan eli kirnuun, josta poron voi ottaa helposti sarvesta tai sorkasta kiinni käsipelilläkin.
Joissain paliskunnissa - kuten Kollajassa - suopungin asemasta käytetään vimpaa. Vimpa on riu´un nokassa oleva lankasilmukka, jolla haluttu poro "ongitaan" kiinni.
Suopunki on kuitenkin edelleen monelle poromiehelle tärkeä työkalu esimerkiksi syyserotuksissa ja maastossa liikuttaessa.Erämaan ankarissa olosuhteissa suopungille löytyy muitakin käyttökohteita kuin porot. Suopunkia voi käyttää esimerkiksi rekikuorman tilapäiseen sitomiseen tai vaikkapa mönkijän vinssivaijerin jatkeena sulajokea ylitettäessä.
Ainakin Ylä-Lapissa elää myös edelleen huumorilla väritetty uskomus, että moottorikelkalla liikkuttaessa suopunki on hyvä olla mukana viilekkeessä - silloin poliisit ja rajavartijat eivät kysele kypärän perään.