Lomautus tai irtisanominen herättää pelon, vihan, surun ja häpeän tunteita.
"Oleellista on, miten ihminen pääsee tunnistamaan tilanteen itsessä herättämät tunteet. Vähitellen herää toivon kipinä: minulla on vielä mahdollisuuksia, en ole ainoa tässä tilanteessa, voin suostua odotukseen, ja löydän minulle sopivan tien. Kysymyksessä on pitkä prosessi", työterveyspsykologi Kristiina Väyrynen sanoo.
Puhuminen perheenjäsenten tai ystävien kanssa auttaa näkemään myönteistäkin kriisin keskellä.
Tärkeää on myös yhteys muihin lomautettuihin, työpaikan esimiehiin ja johtoon.
"Työantajan tulisi järjestää lomautettaville ja irtisanottaville tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan riittävästi yrityksen kokonaistilanteesta ja siitä, mitkä seikat ovat johtaneet syntyneeseen tilanteeseen. Lomautetun täytyy saada kokea kaikesta huolimatta arvostusta työntekijänä."
Pahinta on, jos työntekijä jätetään yksin ja lomautuslappu tulee postissa kotiin tai annetaan käteen keskustelematta.
Lomautukset vaikuttavat työpaikalle jääviinkin. He saattavat kokea yhtä aikaa syyllisyyttä, epävarmuutta ja helpotusta; minä sain, mutta miksi sain jäädä ja kuinka minun käy jatkossa? Asiat ovat kipeitä, mutta avoin keskusteluilmapiiri auttaa.
Ammattiapu on tarpeen, jos kärsii jatkuvista painajaisunista, ruokahalu katoaa tai ei pysty kunnolla keskittymään. Myös vahvat syyllisyyden tunteet, ahdistus tai paikalleen lamautumisen tunne ovat syitä hakea apua.
Talousongelmiin voi hakea apua kuntien velkasaneerauksesta ja neuvottelemalla pankissa lyhennysten pienentämisestä tai jäädyttämisestä määräaikaisesti. Toimeentulotukeen kannattaa hädän hetkellä turvautua. Lasten oireillessa apua voi hakea perheneuvolasta.