Näin neu­vos­to­dik­taat­to­ri Sta­li­nin kuo­le­maa Suo­mes­sa sur­tiin: "Suomen ystävä. Mies, joka halusi poistaa pedon si­säl­täm­me"

Venäjän kiivaasti tuomitsema hirtehinen farssi Stalinin kuolemasta saapuu vihdoin Suomen elokuvateattereihin.

Stalin (Adrian McLoughlin) makaa virtsalammikossaan ja diktaattorin varjossa sinnitelleet johtajat Malenkov (Jeffrey Tambor), Hrushtshev (Steve Buscemi) ja Berija (Simon Russell Beale) pohtivat, miten tilanteesta selvitään.
Stalin (Adrian McLoughlin) makaa virtsalammikossaan ja diktaattorin varjossa sinnitelleet johtajat Malenkov (Jeffrey Tambor), Hrushtshev (Steve Buscemi) ja Berija (Simon Russell Beale) pohtivat, miten tilanteesta selvitään.
Kuva: NICOLA DOVE

Venäjän kiivaasti tuomitsema hirtehinen farssi Stalinin kuolemasta saapuu vihdoin Suomen elokuvateattereihin. Huumorille ei ollut sijaa 65 vuotta sitten, kun Stalinia oikeasti haudattiin. Suomikin suri ja siniristiliput laskettiin puolitankoon.

Juonittelu ja valtakamppailu alkavat sillä sekunnilla, kun puolueen johdossa leviää salainen tieto: halvaantunut toveri Stalin makaa virtsalammikossa työhuoneensa lattialla.

Turvallisuuspoliisin niljakas päällikkö Lavrenti Berija keskeyttää vankien kiduttamisen ja säntää paikalle – eikä tee tuntikausiin elettäkään suuren johtajan pelastamiseksi.

Jotenkuten noin se meni oikeassakin elämässä, keväällä 65 vuotta sitten.

Nyt draama toistuu farssina elokuvateattereissa pitkin maailmaa. Toukokuun 4. päivänä The Death of Stalin ilmaantuu vihdoin suomalaisille valkokankaille.

Mutta miltä Suomessa näytti, kun Stalin kuoli?

Maaliskuussa 1953 Neuvostoliiton lähetystön rapuissa Helsingissä on tungosta, kun ihmiset jonottavat ilmaisemaan surunvalittelunsa.

Pääministeri Urho Kekkonen puhuu radiossa Stalinista Suomen ystävänä. Kekkonen tunnustaa, että Suomessa ennen sotia vallinnut kuva Stalinista oli vihamielisen propagandan värittämä.

Yleisradio poistaa kaikki kevyet ohjelmat päivän lähetyksistä. Eduskunta kunnioittaa Stalinin muistoa hetken hiljaisuudella ja puhemies K. A. Fagerholm lausuu muistosanat.

Hautajaispäivänä, yhdeksäs maaliskuuta, kaikki julkiset rakennukset liputtavat puolitangossa, ja viranomaiset kehottavat yksityisiä tekemään samoin.

Lukemattomilla työpaikoilla järjestetään muistotilaisuuksia.

"Mallikelpoinen suurmies ja taitava kokki"

Kommunistilehdet kirjoittavat, että suuri, jalo sydän on lakannut sykkimästä. Riistosta ja orjuutuksesta vapauteen pyrkivien kansojen ja yhteiskuntaluokkien nerokkaista johtajista nerokkain on kuollut.

Stalin on ollut mies, joka halusi poistaa pedon sisältämme. Hänen johtotähtensä oli rajaton rakkaus ihmistä kohtaan.

Samat lehdet toteavat, että aikakautemme jaloin ihminen oli myös suomalaisen työväenluokan johtaja. Lisäksi hän oli Suomen itsenäisyyden antaja, jolle koko kansamme on moninkertaisessa kiitollisuudenvelassa.

Avointa Stalin-kritiikkiä ei näy edes porvarilehtien pääkirjoituksissa. Turun Sanomat arvioi vainajan rakentaneen juuri sellaisen yhteiskunta- ja valtiorakenteen, mikä sopii venäläisille.

Myös ihmisenä Stalin on ollut mallikelpoinen. Urhea ja tarmokas. Hyvä laulaja, tulinen tanssija ja taitava kokki. Hänen silmänsä tuikkivat ystävällisesti hänen kuullessaan hauskan kaskun, porvarilehdet valistavat.

Stalin on suurmies ja Suomen ystävä jokseenkin kaikkien lehtien arvioissa. Pienet piikit piilotetaan pakinapalstoille.

Tannerin kritiikki poiki raportin Kremliin

Kukaan toinen ei tohdi olla yhtä suorasukainen kuin sosiaalidemokraatti, sotasyyllisenä vankilassa virunut Väinö Tanner. Puhuessaan Tampereella hän avoimesti epäilee Stalinin ystävyyttä; olihan Neuvostoliitto kahdesti hyökännyt Suomen kimppuun.

Hurja lausunto. Sodasta on kulunut vasta kahdeksan vuotta ja Porkkalan tukikohta on yhä ladattu ase Helsingin ohimolla.

Tuoreet arkistopaljastukset osoittavat, että Tanner nousi puheenaiheeksi pääministeri Kekkosen reissulla Stalinin hautajaisiin. Lähetystöneuvos V. Zhennikov laati raportin Kremliin keskustelustaan Kekkosen kanssa.

"Kekkonen totesi Suomen kansan absoluuttisen enemmistön surevan näinä päivinä yhdessä Neuvostoliiton kanssa."

"(Eljas) Erkon, Tannerin ja (Risto) Rytin johtamat amerikkalaismyönteiset piirit yrittävät kuitenkin käyttää Stalinin kuolemaa edistääkseen toimintaansa, jossa kosiskellaan Suomea Pohjois-Atlantin aggressioliittoon", neuvostodiplomaatti kirjoitti.

Josif Stalin kuolee taas

Josif Dzugashvili, suutarin poika Georgiasta, syntyi 1879. Vuonna 1912 hän otti itselleen nimen Stalin – teräsmies. Nousi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi 1923.

Diktaattorin oikea kuolema

Maaliskuun ensimmäinen päivä 1953 Stalin sai datshallaan sairauskohtauksen ja halvaantui. Maaliskuun viidentenä hän kuoli.

Hautaamisen sijasta Stalinin ruumis palsamoitiin ja asetettiin Punaisen torin mausoleumiin. Sitä ennen neuvostokansalle varattiin tilaisuus hyvästellä Johtaja Moskovan Pylvässalissa, nykyisen duuman vieressä.

Nelitoistaminuuttinen radioraportti Stalinin hautajaisista on kuunneltavissa Ylen Elävässä arkistosta.

Kuolema valkokankaalla

Stalinin kuolema kääntyy farssiksi poliittisista satiireistaan kuuluisan brittiohjaaja Armando Iannuccin elokuvassa The Death of Stalin (2017).

Elokuvan maine kasvoi, kun Venäjän kulttuuriministeriö kielsi teoksen levittämisen. Sensuuri iski myös useissa entisissä neuvostotasavalloissa.