Näin menee murs­kak­si täysin pal­vel­lut pik­ku-Ford - ikä­lop­pu auto saa uuden elämän Tornion te­räs­teh­taan raa­ka-ai­nee­na

Kalevan uutterasti palvellut kesäauto Kaaleppi päätyi hiljattain kierrätykseen työsarkansa päätteeksi. Autojen kierrätys toimii alan ihmisten mukaan tehokkaasti, sillä Suomessa kierrätetään vuosittain 60 000–65 000 autoa. Vuoden 2018 alkuun suunniteltu määräaikaislaki romutuspalkkioiden käyttöönotosta on kierrätysbisneksen näkökulmasta hyvä asia.

– Siinä kokonaisuudessa ei ole kuin voittajia, toteaa Suomen Autokierrätys Oy:n toimitusjohtaja Arto Silvennoinen.

Vuoden 1999 Ford Ka -mallinen Kaaleppi oli tilastojen valossa saavuttamassa kypsän kierrätysiän. Tyypillinen Suomessa kierrätettävä auto on iältään 20,3-vuotias.

– Useimmiten kyseessä on loppuun ajettu vanha romu. Se vaihtelee alueittain, kuten autokantakin. Vaikkapa pääkaupunkiseudulla, jossa on paljon työsuhdeautoja, saattaa tulla autoja kierrätykseen muiden syiden kuin kierrätyksen vuoksi. Jos esimerkiksi taloyhtiöstä ei löydy parkkipaikkaa kakkosautolle, niin se voidaan kierrättää, Silvennoinen sanoo.

Kesäauton romutuspaikaksi valikoitui Kajaanin Romu Oy, joka on pohjoisin neljästä Suomessa toimivasta Suomen Autokierrätyksen operaattorista. Yrityksen lisäksi Suomessa toimii 275 kierrätysautojen vastaanottopistettä. Alalla käydään tuotantopäällikkö Niko Nyyssösen mukaan kovaa kilpailua.

– Bisnes perustuu volyymeihin ja suuriin massoihin. Kajaanin sijainnin takia logistiikkakustannukset ovat meille haaste. Meidän pitää olla tehokkaampia ja parempia kuin muut, joilla on halvemmat kustannukset.

Autojen elämä jatkuu metallimurskana.

Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Lopputuotteena autonromuista syntyy pääasiassa metalli- ja värimetallimurskaa. Murska-aseman linjaston rumpumagneetit, seulat ja pyörrevirtaerottimet erottelevat materiaalit valimo- ja terästeollisuuden käyttöön.

Yksittäisen romuauton painosta pystytään kierrättämään yli 97 prosenttia. Suurin osa Kajaanissa syntyvästä lopputuotteesta jatkaa matkaansa Tornioon terästehtaalle.

– Murskaa käytetään esimerkiksi teräslevyjen ja harjateräksen tuottamiseen. Tämä prosessi on suhteessa aika simppeli, esimerkiksi pienelektroniikan kanssa menee jo vähän monimutkaisemmaksi, Nyyssönen sanoo.

Tehokkaasta järjestelmästä huolimatta kaikki autot eivät päädy kierrätykseen. Lisäksi romutustodistus jää joissain tapauksissa tekemättä.

– Se mikä meitä rasittaa, on kierrätyksen rinnalla toimiva harmaa talous, joka keräilee romuja. Toinen tekijä on autot, jotka jäävät lojumaan sinne pihanperälle, Silvennoinen sanoo.

Hänen mukaansa pihoilla, peltojen laidoilla ja muualla maastossa lojuvien romuautojen määrää ei tiedä kukaan.

– Asia nousee aina silloin tällöin esille eri alojen kollegojen keskusteluissa. Siihen ei ole oikein kenelläkään oikeaa vastausta. Arvioisin, että niitä on satoja tuhansia.

Hallitus aikoo palauttaa autojen romutuspalkkion käyttöön vuodenvaihteessa. Valtion budjettiin on varattu ensi vuodeksi kahdeksan miljoonaa euroa vanhojen autojen romuttamiseen.

Silvennoinen löytää paljon myönteistä romutuspalkkion palauttamisesta.

– Valtio saa verotuloja, vanhaa kalustoa saadaan pois liikenteestä, ympäristö kiittää ja kuluttaja saa ehkä mahdollisuuden ostaa uuden auton. Lisäksi romuala kiittää, koska kierrätettäväksi tulee hieman uudempaa kalustoa. Ja autokauppa tietysti saa uusia asiakkaita.

Myös Nyyssönen näkee asian positiivisessa valossa.

– Se aktivoi ihmisiä kierrättämiseen. Autokanta uudistuu ja päästöt pienenevät. Olin talvella kolme viikkoa lomalla Filippiineillä, jossa satoi koko ajan. Ihmiset eivät enää tienneet, onko sadekausi vai kesä. Ilmastonmuutos on meidänkin vastuulla.