Näin lah­joi­tat vas­tuul­li­ses­ti ja otat selvää ke­rää­jän toi­min­nas­ta – tutki jär­jes­tön hal­lin­to­ku­lut

Feissarit eli esimerkiksi järjestöjen kuukausilahjoituksia ohikulkijoille markkinoivat rahankerääjät ovat tuttu näky yleisillä paikoilla. Unicefin varainkerääjä James Bendandi pysäytti alkuviikosta kävelijöitä Narinkkatorilla Helsingin Kampissa.

Kuva: Joel Maisalmi

Unicefin varainkerääjien tiiminvetäjä Anudari Boldbaatar pysäytti alkuviikosta kävelijöitä Narinkkatorilla Helsingin Kampissa kertoakseen kansainvälisen lastenrahaston toiminnasta.

Suomalaiset ovat satunnaisia lahjoittajia. Lahjoittajat kokevat tärkeiksi kohteet, jotka ovat heidän omaa arvomaailmaansa lähellä.

Kun suomalainen lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, hän yleensä lahjoittaa rahaa. Hyväntekeväisyystoimijoiden kenttä on laaja ja heitä on paljon. Siksi lahjoittajan on syytä perehtyä juuri sen tahon toimintaan, jota hän haluaa tukea.

1. Tutustu toimintakertomukseen

Hyvä tapa tutustua järjestön toimintaan on esimerkiksi tutustua järjestön toimintakertomukseen. Monella järjestöllä nämä löytyvät nettisivuilta automaattisesti. Sitä voi myös järjestöltä pyytää.

Esimerkiksi verkkosivuilla vierailemalla saa kuvan viestinnästä. Mitä avoimempaa ja läpinäkyvämpää se on, sitä luottavaisemmin mielin voi olla. Järjestön avoimuus palvelee sen etua niin hyvien kuin huonojen uutisten osalta.

Vuoropuhelu hyödyttää molempia. Jos epäilyjä väärinkäytöksistä syntyy, ne on tärkeä tutkia, jotta ne eivät leimaa koko toimintaa tai toimijoita.

– Ottamalla selvää tahon rakenteesta ja toiminnasta näkee, millaiset ovat järjestön keräyskulut ja miten ne jakautuvat. Yleensä suurimpia tuloksia saadaan, kun toiminta on hyvin suunniteltua, tehtyä ja organisoitua, kertoo Vastuullinen lahjoittaminen -yhdistyksen pääsihteeri Pia Tornikoski.

2. Tutki järjestön hallintokulut

Äkkiseltään kuluttajaa saattaa houkutella järjestö, jossa on pienet hallintokulut. Se ei välttämättä ole kuitenkaan paras vaihtoehto, sillä usein hieman suuremmat hallintokulut tarkoittavat sitä, että toiminta on organisoitua ja sitä hoitaa järjestäytynyt henkilökunta. Tällöin järjestön taloudesta vastaa myös ammatti-ihminen.

Tämä ei silti tarkoita, että vain suuret toimijat olisivat luotettavia. Isojen toimijoiden etuna on kuitenkin pitkäjänteinen työ, kuten vaikkapa koulujen rakentaminen kehitysmaihin. Isossa organisaatiossa on usein mahdollista myös seurata suurten projektien vaiheita ja vaikutuksia, esimerkiksi koulutustason paranemista pitkällä aikavälillä.

– Monesti lahjoittaja haluaa olla mukana tekemässä missioita ja seurata hankkeen etenemistä. Silti isojen toimijoiden lisäksi tarvitaan pieniä toimijoita, Tornikoski sanoo.

3. Lahjoitetaanko rahaa vai tavaraa?

Valan, Kepan ja Olympiakomitean tekemän lahjoittajatutkimuksen mukaan suurin osa, reilu 30 prosenttia vastaajista, lahjoittaa rahaa satunnaisesti. Reilu kymmenen prosenttia vastaajista puolestaan lahjoittaa rahaa säännöllisesti yhdelle järjestölle ja seitsemän prosenttia usealle järjestölle.

– Järjestöillä on paine ja ennen kaikkea halu kertoa toimintansa laadusta. Rahalahjoitus on yleensä helpoin ja pääasiallisin lahjoitusmuoto. Tavaralahjoituksiakin tehdään, mutta ne eivät ole aivan ongelmattomia, Kepan kansalaisyhteiskunnan ja edunvalvonnan asiantuntija Pauliina Savela sanoo.

Tavaralahjoitukset voivat nimittäin vaikuttaa epäsuotuisasti paikalliseen elinkeinotoimintaan. Sen sijaan rahalliset lahjoitukset järjestöt voivat kohdentaa niin, että he ostavat tarvittavia asioita paikan päältä avustuskohteessa, jolloin apu hyödyttää myös paikallista elinkeinoelämää.

Kun auttamisen tekee järjestön kautta, lahjoittaja voi luottaa siihen, että järjestö myös takaa paikallisten yhteistyökumppaneiden luotettavuuden.

Unicefin varainkerääjien tiiminvetäjä Anudari Boldbaatar pysäytti alkuviikosta kävelijöitä Narinkkatorilla Helsingin Kampissa kertoakseen kansainvälisen lastenrahaston toiminnasta.

Suomessa on rahankeräyslaki, joka helpottaa lahjoittajan varmuutta järjestön vastuullisuudesta. Kaikissa maissa näin ei ole.

– Rahankeräyslaki määrittelee, ketkä voivat pyytää rahaa. Suomessa niitä kontrolloidaan tarkkaan ja järjestöiltä vaaditaan lähetettäväksi tilitietoja, joista voidaan seurata, että varat on käytetyt siihen, mihin ne on saatukin, Tornikoski kertoo.

Jos järjestöllä on kehitysyhteistyövaroin rahoitettua toimintaa, seuraa Ulkoministeriö taloudenpitoa todella tarkasti ja vaatii varsin yksityiskohtaista raportointia ja tilintarkastuksia.

Kansalaisjärjestöille yksityisten henkilöiden tuki on tärkeää. Kehitysyhteistyön kattojärjestön Kepan kesällä 2017 tekemän kyselyn mukaan 39 järjestöä keräsi kaksi vuotta sitten yhteensä 110 miljoonaa euroa yksityistä rahoitusta kehitysyhteistyöksi laskettavaan toimintaan.

Lisäksi suomalaiset ovat anteliaita lahjoittamaan aikaansa, sillä kyselyssä vapaaehtoistyön määräksi arvioitiin noin 460 000 tuntia vuodessa.

Lahjoittajatutkimuksen mukaan suomalaiset haluavat toimia eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseksi. Usein lahjoittajan kohde valikoituu sen mukaan, minkä hän kokee henkilökohtaisesti tärkeäksi.

Lahjoitusten merkitys on kasvanut entisestään valtion vuonna 2016 tekemien kehitysyhteistyöleikkausten jälkeen.

Leikkausten myötä julkinen tuki järjestöille väheni noin 40 prosenttia, joten yksittäiset sekä säännölliset lahjoitukset ja jäsenmaksut ovat tärkeitä varainhankinnan muotoja.