Näitä on nyt yksinkertaisesti liikaa. On kestämätön tilanne, että Suomessa toistuvasti sorrutaan raukkamaisiin tekoihin, joissa perheenjäsenet eivät ole turvassa omassa kodissaan lähimpien omaistensa parissa. Pelkästään viimeisen vuoden aikana otsikoihin ovat nousseet Ikaalinen, Varkaus, Tyrnävä, Vantaa, Kouvola, Helsingin Laajasalo ja Bulevardi ja nyt viimeksi Pomarkku.
Perhesurmia ruokkiva käytösmalli pitää voida katkaista. Syiden etsiminen, selittely, ymmärtäminen, kauhistelu, säälittely ja sureminen on jouduttu käymään liian monta kertaa läpi.
Kyse näyttää olevan epidemian lailla leviävästä käytösmallista, joka saattaa ruokkia itsetuhoisia ajatuksia hautovia. Seurauksena on järjettömiä ja täysin tuomittavia tekoja.
Jopa sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöille kerrotaan perhemurhan uhasta, jos apua ei tule heti tässä ja nyt. Eroperheissä vanhemmat ovat alkaneet pelätä aikaa, jolloin lapsi tapaa toista vanhempaansa.
Lapsilla on oikeus elää. Heidän elämänsä ei saa olla riippuvainen vanhemmista tai heidän tilanteestaan. Puolisoilla ei ole oikeutta päättää toistensa elämästä.
Emme voi emmekä saa olla näin vaarallisia toisillemme ja niille, joita rakastamme tai olemme joskus rakastaneet eniten. Teot kertovat äärimmäisestä ahdistuksesta ja epätoivosta, mutta eivät missään tapauksessa hyväksyttävästä käytöksestä.
Paha olo, taloudelliset tai henkiset vaikeudet, avioerokriisi tai kosto eivät oikeuta tappamaan toisia. Tämän pitäisi olla päivänselvä asia jokaisen suomalaisen päässä.
Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Tulee vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. Äitinä, isänä, työntekijänä, puolisona ja aikuisena ei ole aina helppoa. Päällepäin monissa tragediaperheissä naapurit ja ystävät ovat vakuuttaneet, että kaikki näytti normaalilta. Toisissa tapauksissa naapurista on kuulunut väkivaltaa ja pahaa oloa jo kauan.
Perhepiirissä tapahtuvat murhat ovat jo niin valitettavan yleisiä, että asiaa varten pitää perustaa erillinen tutkintaryhmä. Isosta datamäärästä voidaan moniammatillisissa käsissä saada työvälineitä ennaltaehkäisyyn.
Jotain on yhteiskunnan ja yksilöiden arvoissa nyrjähtänyt, kun raja hyväksytyn ja ei-hyväksytyn käytösmallin välillä horjuu näin pahasti.
Arvoja, oikeaa ja väärää, on selvästi opetettava uudestaan.
Ongelma on niin laaja, näkyvä ja koskettava, että perhesurmien ennaltaehkäisyssä ja torjumisessa ei saa jättää yhtään kiveä kääntämättä. Perhesurmien ennaltaehkäisevä projekti on paikallaan. Mielenterveyden matalan kynnyksen paikkoja on lisättävä.
Auttavat henkisen hädän puhelimet on koottava yhden hätänumeron alle. Vanhanajan kyläilyperinteen tilalle pitää luoda luoda uusia näkemisen, katsomisen, välittämisen ja puuttumisen paikkoja. Perheille kotiin tulevaa apua on lisättävä.
Tällä kertaa toimet eivät saa olla rahasta kiinni. On yhteisen vastuunkannon aika.