Millainen on oikeasti hyvä autoilija? Keksin pyytää vastauksen entisajan auktoriteeteilta.
Työhuoneeni hyllystä löytyy Pauli Ervin ja Otto Rautasen kirja Hyvä autoilija vuodelta 1957. Sitä selaamalla huomaa, että vähänpä ovat perusasiat 61 vuodessa muuttuneet.
"Älä koskaan ryhdy uhkayritykseen – saatat vaarantaa oman ja muiden ihmisten hengen ja omaisuuden", tekstissä opastetaan.
Kirjoittajat odottavat hyvältä autoilijalta kahdeksaa ominaisuutta: viisautta, valppautta, ajotaitoa, huomaavaisuutta, mielikuvitusta, tilannetajua, itsehillintää ja ajamista raittiina ratissa.
"Mielikuvitus" kuulostaa oudolta. Nykyisin puhutaan ennakoinnista.
"Ajattele aina ajaessasi vähän eteenpäin ja pidä todennäköisenä, että joku tekee jonkin typeryyden edessäsi", kirja opastaa.
Ennakkotietojen mukaan sääntö on palaamassa uuteen tieliikennelakiin, joka nyt on eduskunnan käsiteltävänä.
Tienkäyttäjän olisi osattava ennakoida liikennetilanteita ja ottaa huomioon muiden mahdolliset töppäilyt. Tämä merkitsisi liikenteen niin sanotun luottamusperiaatteen murentamista.
Ohjeita rattiraivoon ja rakastuneille
Nykyisin tunnettu rattiraivokin oli ilmeisesti täyttä totta jo vuosikymmeniä sitten:
"Älä koskaan suutu muihin tiellä kulkeviin. Jos joku kuljettaja on varomaton, häikäilemätön tai käyttäytyy sopimattomasti, älä tee samoin. Jos joku on ohittanut sinut, älä ryhdy kilpailemaan hänen kanssaan päästäksesi edelle."
Vuonna 1957 maassa oli noin 200 000 autoa, joiden onnettomuuksissa kuoli 500 ihmistä. Vuonna 2016 autoja oli 3,32 miljoonaa, ja liikennekuolemia tapahtui 256. Liikenneturvallisuuden kehitys on yksi historiamme suurista onnistumisista.
Vielä autoiluohje rakastuneille:
"Vaarallisia ovat ne autoilijat, jotka yhdellä kädellä ohjaavat – katse rakastettuun kääntyneenä, muita näkemättä. Pysäyttäkööt nämä autonsa tien sivuun, jos molemmat kädet eivät ennätä ohjauspyörään!"
Vähänpä ovat perusasiat 61 vuodessa muuttuneet. Liikenneturvallisuuden kehitys on yksi historiamme suurista onnistumisista.