Avioeroja on surtu taas tänä kesänä. Pitkällä tähtäimellä erot ovat yleistyneet ja viime vuonnakin erosi lähes 12 000 suomalaisparia. Mutta ei hätää: Avioliitot ovat tulleet entistä suositummaksi!
Tuttavanikin kertoi saaneensa hääkutsun nuorelta parilta, joka oli tavannut toisensa muutama kuukausi sitten. Rakastavaiset olivat keksineet, että ehtivät pitää vielä kesähäät, kun oikein kiirettä pitävät. Olisiko se sitä alkuhuumaa, tuttava epäili. Sitä se on, päättelimme, mutta päätimme uskoa, että vaisto olisi tällä kertaa osunut oikeaan. Ja että sopimus solmittaisiin järkiperustein.
Kirkon tuoreet tilastot kertovat, että viime vuonna kirkon jäsenet solmivat yhteensä 24 730 avioliittoa, kun taas sitä edeltävänä vuonna määrä oli 22 309. Ikäluokat pienenevät, mutta häiden määrä vain kasvaa. Kylläpä meillä on sitoutuneita nuoria, yksi ja toinen on kehaissut uutista tulkitessaan.
Tällaista on julkinen puhe parisuhteesta ja perheyksiköstä: Romansseja, kihlauksia ja häähumua käsitellään mediassa itsestään selvänä ja toivottavana osana ihmisen elämää. Avioeroon päädyttäessä ihmistä kohtaa mediassa onnettomuus ja hänestä tulee sekä oman elämänsä että tilastojen rumilus.
Jotkut, jotka ovat todella huolissaan avioeroista, haluaisivat painostaa perheitä pysymään kasassa. Australiassa on esitetty rangaistusveroa eroaville aviopareille, joilla on lapsia. Suomessa on ehdotettu eroprosessin hidastamista. Käskyjen ja kontrollin puoltajat vetoavat muun muassa siihen, että avioero raukeaa nykyisen eromenettelyn puitteissa noin neljäsosassa tapauksista kun pari ei teekään toista avioerohakemusta harkinta-ajan jälkeen. Kun eroaminen olisi kaiken muun harmin päälle myös juridisesti työlästä, useampi pari pysyisi naimisissa, kontrollipuolueessa sanotaan.
Avioeron syyt nähdään parisuhteen rappiossa. On laiminlyöty toista, ymmärrys on loppunut tai tahdonvoima on hiipunut. Lainsäätäjä ikään kuin patistaisi ihmiset parisuhteen korjaamolle, töppejä paikkaamaan.
Ei ole kuitenkaan voitu osoittaa, että syyt eroihin olisivat aina liiton loppupäässä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Marjukka Litmala kirjoitti aiheesta tällä viikolla ja totesi, että avioerojen lisääntymistä pitäisi pohtia myös tarkastelemalla parisuhteen alkupäätä. (HS 10.7.)
Jospa avioerot eivät lisäännykään avioerojen saamisen helppouden vuoksi vaan siksi, että avioliittoja solmitaan liian nopeasti tai kevyin perustein. Joka tapauksessa avioeron vaikeuttaminen olisi taistelua tuulimyllyjä vastaan. Litmalan mukaan lainsäädännön avulla ei voida määräävästi ohjata ihmisten käyttäytymistä, etenkään perheasioissa. Parisuhteen vakautta on toivotonta vahvistaa command and control-sääntelyllä.
Muodikkaassa naimisinnossa ei ole pohjimmiltaan kauheasti ihastelemista. Mutta jos pakkokeinoja halutaan kokeilla, niin kannattaisi vaihteeksi kokeilla naimisiin menon vaikeuttamista nykyisestä. Säädetään avioliittoluvan hakijoille harkinta-aika ja odotetaan, viisastuuko pari ja tulee toisiin aatoksiin. Kun naimisiin meno olisi kaiken muun harmin päälle juridisesti työlästä, entistä useampi pari pysyisi naimattomana.