Nah­kiai­sen nälkä jäi tyy­dyt­tä­mät­tä

Tornionjoessa kehnoin saalis miesmuistiin, muuallakaan luikeroita tullut vähän. Tornionjoen Kukkolankoskella valtaosa nahkiaismerroista on jo nostettu rannalle. Kosken tuntumassa asuva Juhani Hannu on myös vetänyt pyydykset kuiville, sillä kylmässä virrassa ne keräävät enää vain hyydettä harteilleen.

Vuosikymmeniä Kukkolankoskella nahkiaisia pyytänyt Juhani Hannu sanoo, että nahkiaissaalis on riittänyt vain muutamaan keittoon.
Vuosikymmeniä Kukkolankoskella nahkiaisia pyytänyt Juhani Hannu sanoo, että nahkiaissaalis on riittänyt vain muutamaan keittoon.

Tornionjoen Kukkolankoskella valtaosa nahkiaismerroista on jo nostettu rannalle. Kosken tuntumassa asuva Juhani Hannu on myös vetänyt pyydykset kuiville, sillä kylmässä virrassa ne keräävät enää vain hyydettä harteilleen.

"Yhtään näin huonoa vuotta ei ole tullut vastaan", Hannu sanoo.

Kukkolankoskella syntyneelle ja kasvaneelle Hannulle perinteinen nahkiaispyynti on tuttua jo ainakin 60 vuoden ajalta. Itsekin hän on pyytänyt luikeroita 30 vuotta. Tänä vuonna nelisen kymmentä mertaa on antanut niin vähän, ettei "siitä kannattaisi paljon puhua".

"Kolme vuotta sitten oli paras kausi, kun nahkainen liikkui elokuusta alkaen kaiken syksyä. Päivässä saattoi tulla pari sataa nahkiaista, nyt ei koko syksynä sitäkään."

Hannu miettii kehnon syksyn syitä ja aprikoi, voisiko se löytyä takavuosien heikosti onnistuneesta kudusta. "Vai olisiko merellä sattunut jokin katastrofi."



Saaliissa
huimia heittoja


Nahkiaissaaliit saattavat vuosittain vaihdella voimakkaasti ja jokikohtaiset vaihtelutkin ovat yleisiä. Mutta tänä syksynä nahkiaista on saatu heikosti Perämereen laskevista joista, missä Suomen nahkiaissaaliista pyydetään 90 prosenttia.

"Perämeren eteläosan pyytäjätkään eivät ole pitäneet saalista kovin häävinä. Tarkkaa tietoa ei tosin ole, sillä saalistilastoja ei ole vielä kerätty", biologi Esa Ojutkangas Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen Kalajokilaakson osastolta kertoo.

Kemijoen Isohaarassa on saatu ylisiirtovelvoitteesta (100 000 kappaletta) kokoon vain noin 43 000 kappaletta.

Viime vuonna voimalaitoksen alta pyydettiin kaikkiaan noin 270 000 nahkiaista.

Kemijoen viime vuotinen hyvä tulos oli poikkeus, sillä muualla saaliit olivat kohtalaisen huonot. Syyksi on arveltu aikaisin ehtinyttä talvea.

Kemijoella nahkiaissaaliita on tilastoitu vuodesta 1949 eli Isohaaran voimalaitoksen rakentamisesta lähtien. Tuolloin aloitettiin myös ylisiirrot, mutta varsinaiset velvoitteet alkoivat 1983. Kemijoki Oy vastaa PVO-Vesivoiman kanssa yhteisvastuullisesti ylissiirroista.

Ympäristöasiantuntija Erkki Huttula Kemijoki Oy:stä sanoo muun muassa ympäristö- ja pyyntiolosuhteiden vaikuttavan saalismääriin. Kudun ja merivaelluksen onnistumisella on myös yhteys saalismääriin.

"Jonkinlaista sykliikkaa on nähtävissä. Välillä on huonoja ja sitten huikean hyviä vuosia", Huttula sanoo. Kemijoella huippuvuosi oli 1971, jolloin kokonaissaalis oli 470 000 kappaletta. Vuosi 1992 taas oli surkea, sillä pyydyksiin tarttui vain 26 000 nahkiaista.

Ympäristökeskuksen nahkiaistutkimuksissa on havaittu vuosiluokkien vaihtelevan erittäin paljon. Jonain vuonna toukkia löydetään Ojutkankaan mukaan joka puolelta, toisena vuonna taas ei juuri ollenkaan. Monet joet kulkevat myös samanlaisessa rytmissä.

Toukokuun lopun ja juhannuksen välinen aika ratkaisee pitkälle sen, miten homma onnistuu, sillä tuohon haarukkaan ajoittuvat kutu ja mädin kuoriutuminen.



Uskollinen vain virtaamille


Kutevien nahkiaisten lukuisuuskaan ei merkitse automaattisesti runsasta toukkapopulaatiota.

"Vähäinenkin määrä voi tuottaa paljon toukkia. Poikastuotannolle pienetkin joet ovat tärkeitä. Esimerkiksi Siipojoki ja Vääräjoki tuottavat vaelluspoikasia moninkertaisesti Kalajokeen nähden", Ojutkangas kertoo.

Nahkiainen ei ole lohen tapaan uskollinen kotijoelleen. "Nahkiaiset kulkevat virtaamien perässä", johtava biologi Tapio Lovikka Voimalohi Oy:stä sanoo.

Tähän uskottomuuteen perustuu Ojutkankaan mukaan pitkälle myös se, että padotuista joista saadaan jatkuvasti nahkiaisia. Oulujoestakin on niitä saatu saatu koko ajan, vaikka siellä ei tehty aikanaan edes ylisiirtoja.

"Saaliit pohjautuvat paljolti muiden jokien tuotantoon", Ojutkangas sanoo.

Tämä todistettiin ympäristökeskuksen sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteisessä tutkimuksessa, jossa merkattiin tuhansia Siipojoen nahkiaisia. Kuonomerkein koristeltuja nahkiaisia tavattiin myös muista joista kuin Siipojoesta.

Ojutkankaan mukaan nahkiaisen fysiologiaa on tutkittu aika hyvin eikä lajin ekologiakaan ole tuntematon juttu. Mutta mysteereitäkin löytyy.

"Merivaihe on aika aukkoinen nahkiaistietämyksessä. Emme oikein tiedä, missä ne meriaikanaan ovat ja kuinka pitkälle vaeltavat."

Silakan troolipyynnissä nahkiaisia nousee jonkin verran sivusaaliina.

Elokuun lopulla niitä löytyy verkkoihin takertuneista siioista.

Ilmoita asiavirheestä