Naapurit tarvitsevat jälleen toistensa tukea, sanoo sosiaalipolitiikan tutkija Irene Roivainen. Kauhajoen kouluammuskelu ja Oulun perhesurma saavat ihmiset kaipaamaan yhteisöllisyyttä.
"Asukkaat pelkäävät. Ei uskalla enää ajatella, ettei meidän lähiössä mitään tapahdu", Roivainen kertoo.
Koskettavat kriisit haastavat tutustumaan naapureihin. Tuttuus tuo varmuutta. Oulussa tapahtunut perhesurma on Roivaisen mukaan haaste naapurustoille: naapurilta pitäisi voida edes joskus kysyä, mitä hänelle kuuluu ja onko kaikki hyvin.
Mutta voiko naapurilta kysyä kuulumisia, jos tätä ei edes tunne? Silloin juuri sokerin lainaaminen voi Roivaisen mukaan olla avuksi.
Naapuriin pitäisi Roivaisen mielestä voida tutustua myös ilman, että oveaan tarvitsee avata. Kerrostaloissa voisi olla vaikkapa yhteinen keittiö, jossa voisi kokata ja vaihtaa kuulumisia. Yhteisöllisyyttä täytyy vahvistaa lisäksi naapurustoa laajemmalla alueella, esimerkiksi lähiössä. Asukastuvat ovat liian pienten ryhmien käytössä.
"Itse puhuisin kansalaistaloista, joiden profiili olisi laajempi. Niissä voisivat kokoontua erilaiset ihmiset ja luoda omaa toimintaansa: bänditiloja nuorille, jumppaa ikäihmisille, keskustelupiirejä kotiäideille ja yhteisiä aterioita kaikille kävijöille", Roivainen sanoo.
Lähiöiden yhteisöllisyys voisi auttaa yhteiskunnan vähäosaisia selviämään. Roivaisen mukaan ongelma on siinä, ettei sosiaalitoimi tee ennaltaehkäisevää työtä alueittain, vaan eri asiakasryhmittäin.
"Juuri vähäosaiset ovat yleensä niitä, jotka eivät juurikaan liiku lähiönsä ulkopuolelle. Heille lähiö on tärkein sosiaalinen ympäristö."