Viro ja Venäjä riitelevät nyrkit savessa, tupot tuhoutuvat, euroviisut alkavat ja Susan Kuronen kellistelee kelteisillään, mutta kaksi asiaa on jälleen kerran ylitse muiden: naapurit polttelevat tupakkia parvekkeillaan ja koirat kakkivat. Molemmat on saatava kielletyiksi kiireen vilkkaa, muuten on maailmanrauha mennyttä.
Helpointa olisi tietysti kieltää naapurit lailla, mutta aluksi täytyy edetä pienin askelin. Niin on tehtykin. Taas on tulossa uusi määräys, jonka mukaan taloyhtiöt voivat kieltää parveketupakoinnin, jos siitä todetaan haittaa naapureille. Pahimmat korsteenit häädetään koko talosta ja taloyhtiö takavarikoi heidän asuntonsa muutamaksi vuodeksi. Ehkäpä rikosseuraamusvirasto järjestää tupakoitsijoille uuden asunnon.
Tämänsuuntainen kehitys on suotavaa, koska tämänsuuntainen kehitys on suotavaa. Tupakoitsijoista on päästävä eroon, koska tupakoitsijoista on päästävä eroon. Vaikka he savuttelisivat näkymättömässä, kuulumattomassa ja hajuttomassa paikassa, he haittaavat ympäristöään, koska ympäristö epäilee, että joku tupakoi jossakin. Sellainen voi aiheuttaa stressiä, huolta ja passiivista paranoiaa.
Varsinkin parvekkeella ja muualla ulkotiloissa polttelu on ympäristölle vaarallista. Parvekkeet ovat enimmäkseen avoimia tiloja tai korkeintaan läpinäkyvillä seinillä muusta maailmasta eristettyjä. Myrkkykääryleen hehku näkyy läpi saastepilvien ja myrskyisän yön jopa kilometrin päähän, ainakin kaukoputkella katsottuna. Eihän sellaista kenenkään henkinen terveys kestä.
Jonkin verran kustannuksia kieltämisestä koituu, koska taloihin täytynee palkata tupakkatalkkareita, sillä muuten joku voi päästä polttelemaan kenenkään huomaamatta. Sätkävahti tulee sijoittaa jokaiseen huusholliin, aluksi parvekkeelle ja myöhemmin myös sisätiloihin, jonne tupakoitsijat luikkivat, kun eivät pysty enää parvekkeella polttelemaan. Onneksi vahtiminen ei ole aivan täysipäiväistä puuhaa, joten vahdit voivat sivutöinään asennella digibokseja, tarkistaa televisiolupia ja korjailla esitäytettyjä veroilmoituksia. Kustannuksia voidaan pienentää nostamalla tupakan verotusta.
Toinen polttava pulma, koirien kakkiminen, on vielä pahemmin retuperällä. Tosin katuvarsille on sijoitettu pönttöjä, joihin koirien jätökset on sijoitettava, mutta ne ovat useimmiten sen verran korkealla, ettei ainakaan pieni koira ulotu sinne tai humpsahtaa kokonaan pöntön sisälle. Ehkä se on tarkoituskin: "koiran jätöksethän" voivat tarkoittaa myös sitä mitä koirasta jää jäljelle. Näin tulkittuna koirista kieltämättä päästään aika nopeasti eroon kokonaan, ja koko laaja luonto jää ihmisten roskitettavaksi.
Luonnossa kuitenkin liikkuu muitakin eläimiä ja kaikilla niillä on samat luonnolliset tarpeet. Kenen vastuulle kuuluu esimerkiksi jänisten, hirvien, lintujen ja kalojen kakkaläjien korjaaminen? Niitä on paljon enemmän kuin konsanaan koiria, mutta toistaiseksi puuttuu kunnon laki niiden jätösten poistamisesta. Sellainen on saatava viipymättä ja määrättävä vastuullisiksi kakanpoistajiksi esimerkiksi lähimmät taloyhtiöt.