Tukholma herää huhtikuun viimeiseen maanantaihin. Kaupunki kylpee varhaisaamun valossa, ja Kuninkaanlinnan pohjoissivustalla istutetaan rauhallisin ottein keltaisia ja sinisiä kukkia. Ikkunanpesijät kiipeilevät tellingeillään ja mukulakivipihaa lakaistaan verkkain ottein.
Tulee ajatelleeksi, onkohan kuningas nukkunut yönsä hyvin vai ovatko tulevan syntymäpäivän valmistelut vieneet unet?
Ai, turha sitä on linnan kupeessa miettiä. Kaarle XIV Kustaahan viettää yönsä Drottningholmissa. Gamla stanin länsipuolta hallitseva Kuninkaanlinna on vain hänen työpaikkansa.
Juhlien valmistelut vaikuttavat sujuvan rauhallisesti. Toisin on linnan kiviseinien sisällä. Kiire, kiire, kiire, kiire, kuninkaanlinnasta vastataan kaikkiin kysymyksiin.
Kylläpä on tulossa valtaisat kalaasit! Mitenkähän juhlapäivä näkyy kaupungilla?
Maksaisi se tasavaltakin!
Drottningatanilla vedellään riuskasti kostealla putiikin edustaa: puhtaus on puoli ruokaa, kauppias näyttää ajattelevan. Aamun ensimmäiset asiakkaat astuvat tupakkakaupan ovesta kuka lehtitelinettä kuka tuoremehukylmiötä kohti. Reilun puolet kaupasta täyttävät Ruotsi-tuotteet. On Ruotsi-kassi ja -reppu, myssy ja lierihattu, kymmeniä erilaisia t-paitoja, kolme kruunua -painanteiset aluskalsarit - ja varmaankin sata erilaista hirvi-tavaraa.
Missä on kuningas? Parissa postikortissa. Onkohan jossain vielä hyllykkö, jossa on erikseen 60-vuotispäivästä muistuttavia mukeja tai tai lautasia? Edes rintamerkki? Britanniasta sentään saa yhtä jos toista, esimerkiksi keittiöpyyhkeen tekstillä God save the Queen.
Tupakkakauppaa puolisonsa kanssa pitävä Hanna Khan pudistaa päätään. Ei. Mitään erityisiä tavaroita ei ole. Hän sanoo, ettei ole edes odottanut sellaisia tarjolle. Turistitkaan eivät ole niitä kyselleet, tuskin tietävätkään koko kalaaseista, hän aprikoi. Minä olen se ensimmäinen.
Khan ihmettelee asian kummeksumista. "Ruotsin kuninkaalliset ovat niin kotoisia. Englantilaiset taas ovat ihan hysteerisiä kuninkaallisten suhteen", hän vertaa. "Meillä kuningas viettää kotisynttäreitä omien kesken kuin kuka tahansa kansalaisistaan."
Tsekkoslovakiasta Ruotsiin yli 20 vuotta sitten muuttanut Khan ei vaihtaisi monarkkia presidenttiin. "Kuningaskunta maksaa, sanovat. Ei tasavalta olisi sen halvempi", hän melkein kimpaantuu.
"Demokratia ei lisääntyisi tasavallan myötä. Tuskin mikään muuttuisi." Tämänhetkinen tilanne ei ole Kahnin mieleen, Göran Perssonilla on liiaksi valtaa. "Persson leikkii presidenttiä. Sosiaalidemokraatit saisivat mennä. Toisten olisi vuoro näyttää, mihin pystyvät."
Eikö hän ollut suloinen?
Juhlien kynnyksellä julkaistiin haastattelukirja, jossa kuninkaan elämänkaarta valottavat historian popularisoijana tunnettu Herman Lindqvist ja hovin tiedotuspäällikön tehtävistä taannoin eläkkeelle jäänyt Elisabeth Tarras-Wahlberg. Sen ohella tarjolla on hivenen vanhempi värikuvateos.
Kumpikin käyvät kaupaksi, kertoo Bokcompanietin libristi David Sandström. Toki haastattelukirja on myynyt selvästi paremmin, hän myöntää. "Ostajat ovat enimmäkseen vanhempia ja keski-ikäisiä henkilöitä."
Koko kuninkaallisen viisikon saisi mukaansa linnan kupeessa sijaitsevasta Grace Gunnarsonin tupakkakaupasta. Näyteikkunan vitriinissä on rivi maatushkoita. Ei niitä hyväntuulisia venäläisiä kansannaisia essuineen, vaan muun muassa Elvis Presley. Kaarle XIV Kustaan sisältä löytyvät Silvia ja lapset Victoria, Carl Philip ja Madeleine. Maatushka on suosittu, sillä 295 kruunun (reilut 30 euroa) hinta tuntuu turisteista passelilta.
Saatavana on myös mustavalkopostikorttipotretteja pienestä kähäräpäästä. "Eikö hän ollutkin suloinen pienenä", esitellään valikoimaa. 60-vuotias kuningas on kuulemma söötti edelleen.
Kauppias hankkii myyntiin vanhoja kuningasperheeseen liittyviä esineitä. Niitä keräilevät tietävät vierailla Trängsund 2:ssa Gunnarsonin pakeilla.
Victoriakin on taitava
Kellon lähetessä puoltapäivää on Tina Ekstam passissa Ylemmän linnanpihan kulmalla kamera kädessään. On vahdinvaihtoseremonian aika. Ihan tavallinen katsoja Ekstam ei ole, vaan hänelle tilaisuus on todella merkittävä. Tytär Katarina suorittaa varusmiespalvelustaan rannikkojääkäreitä kouluttavassa amfibiorykmentissä ja nyt on hänen joukko-osastonsa vuoro asettua vartiokoppeihin.
Ekstamia jännittää, vaikka tytär oli tulikasteessa jo pari viikkoa sitten, kun linnassa oli valtiovieraita Botswanasta. Hänelle on tehnyt seuraa Alva Lindström, Ekstamin täti, jolle sukulaistytön palvelu näin lähellä kuningasta on miltei liikutuksen tuottava asia.
Varusmiespalvelun Katarina on valinnut saadakseen lisäpisteitä poliisikouluun. "Poliisin ura on meillä hyvin tavoiteltu", Alva-täti huomauttaa.
Kuningas saa kehuja rouvilta. He ovat hallitsijaansa erittäin tyytyväisiä. "Ja prinsessa Victoria on niin taitava", Lindström lisää. Vickanin julkisuudessakin käsitellyt vaikeudet ovat ohi, rouvat vakuuttavat. Kruununperillisestä on kasvanut aikuinen nainen.
Bernadotte-perhe on myös oiva esikuva kansalaisille ja juuri vaikeuksista rehellisesti puhuminen - kuten esimerkiksi tyttären anoreksiasta tai perheenpään lukihäiriöstä - on tätä. Puhe kuninkaan tunteenilmauksista tsunamikatastrofin jälkeen saa tädin vakuutteluissa melkein myyttisen leiman.
Suhtautuminen hallitsijaan ja hänen läheisiinsä on hyvin kunnioittavaa, Ekstam ja Lindström vahvistavat käsitystäni. Tämän vuoksi myöskään mitään Kaarle Kustaa -tavarapaljoutta ei ole olemassa. "Kuningas on antanut ymmärtää, että hän ei pidä sellaisesta", Alva Lindström sanoo napakasti.
Kumpikaan ei näe mitään mieltä hallitusmuodon muuttamisessa. Niinpä nämä monarkistit toivottavat hallitsijalleen reilusti "Grattis". Alva-rouva sanoo olevansa liian vanha tulemaan linnan ulkopuolelle kuningasta hyllaamaan. Hän miehineen aikoo seurata juhlintaa koko päivän television välityksellä. Nostatteko myös maljan? "Saatanpa hyvinkin nostaa!"
Uusi kruunu kunkulle
Yksityisen säätiön Norrmalmilla ylläpitämässä ruotsinsuomalaisessa esikoulussa Kaksi Kieltä ollaan valmistautumassa iltapäiväulkoiluun. Sitä ennen Valkovuokot, johon kuuluu 3-5-vuotiaiden ryhmät Tiikerit, Leijonat, Elefantit ja Salapoliisit, ehtii pyynnöstämme vähän piirtää ja puhella. Kuninkaasta tietysti.
Tytöt käyvät makuulle lattialle. Hennoin viivoin kuvatut Kaarle Kustaat ovat pukeutuneet vihreisiin ja puna-lila-kirjaviin juhla-asuihin. Mirjami Nikumaa on huolissaan omasta piirroksestaan. Kuninkaalla on melkoisen pitkät jalat. Ei se mitään, lohdutellaan. Pitkillä jaloilla pystyy juoksemaan joutuisasti.
Valmiit piirustukset käsissään he asettuvat innokkaasti kuvaajan eteen. Tämä pyytää tyttöjä pistämään kutreilleen pahvikruunut, jotka ovat tallessa syksyn prinsessoja, ritareita ja lohikäärmeitä käsittäneestä teemasta. Mirjami kieltäytyy ehdottomasti. Selvä tasavaltalainen.
Mitähän kuninkaalle voisi antaa syntymäpäivälahjaksi? Ilmapalloja, synttärikakun, ehdotetaan. Sampo Mikkelä, 4, antaisi hävittäjälentokoneen. Toivottavasti ei sentään surullisenkuuluisaa Jas-konetta.
Noa Saastamoinen, 5, tietää paremman lahjan. "Minä haluaisin ostaa kaupasta uuden kruunun. Hienomman ja uuden värisen, vaikka sinisen."
Rahasta se on kiinni
Kungsholmenilla asuva Marianne Blom poseeraa pyydettäessä ihan mielellään kuninkaan kuvan kera, vaikka ilmoittaakin olevansa vankkumaton tasavallan kannattaja. Mahdollisessa kansanäänestyksessä hän äänestäisi perinnöllisen monarkian kumoamisen puolesta.
Blomin argumentteja kuunnellessa tulee huomanneeksi, miten kysymys hallitusmuodosta kiertyy kansan suussa nimenomaan ta-loudellisiin seikkoihin. Blom näet toteaa: "Kuningashuone on liiaksi taloudellinen tekijä. Heidän omaisuutensa on valtava, silti he haluavat enemmän rahaa valtiolta". Blom on hyvin ärhäkkänä.
Sitä hän ei kiellä, etteikö kansanomaisen kuningasperheen pr-merkitys olisi suuri. "Se on sitä, vaikka he vain olisivat olemassa."
Sunnuntaina Blomkin aikoo juhlia: on aika käydä vappukokolle. Kuninkaan kalaasit saavat hänet tuohtumaan. "Tavalliset Svenssonit ne juhlat saavat maksaa."