Pääkirjoitus

Naa­pu­ri­so­vus­ta kan­nat­taa pitää kiinni

Naapurisopua ei kannata kovin herkästi mennä rikkomaan. Aina se ei onnistu, jos naapurustossa asuu ihmisiä, jotka puuttuvat hanakasti toisten tekemisiin tai elävät mielensä mukaan eivätkä juuri piittaa muiden viihtyvyydestä.

Naapurisopua ei kannata kovin herkästi mennä rikkomaan. Aina se ei onnistu, jos naapurustossa asuu ihmisiä, jotka puuttuvat hanakasti toisten tekemisiin tai  elävät mielensä mukaan eivätkä juuri piittaa muiden viihtyvyydestä.

Kauhutarinoita naapurusten kinastelusta riittää asumismuodosta riippumatta.  Milloin lasten leikki häiritsee kerrostalonaapuria, ruohoa leikataan väärään aikaan omakotialueella tai savustus häiritsee mökkinaapuria. Nämä ovat vielä pieniä ongelmia. Sellaisina ne kannattaa myös pitää.

Todelliset ongelmat ovat edessä, jos joku on aina ovella tai tontinrajalla kyttäämässä ja neuvomassa. Seuraava askel onkin uhkailu ja kiusanteko. Ongelmat  voivat kärjistyä niin, että paikalle kutsutaan poliisi tai naapurista tehtaillaan rikosilmoituksia.

Jos arvostaa omaa kotirauhaa, kannattaa samaa kunnioitusta ja sietämistä osoittaa myös muille. Malka ei saata olla läheskään aina toisen silmässä.

Kovin helppoa on neuvoa häiriöstä kärsivää muuttamaan pois. Tiivis yhdyskuntarakenne ei välttämättä mahdollista sitä, että omassa kodissaan tai pihapiirissään voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa. Siksi metelöinti, suursiivous tai ruohonleikkuu keskellä yötä eivät ole sopivaa touhua.

Kerrostaloissa asia on periaatteessa yksinkertainen, sillä taloyhtiöillä on säännöt. Rauhallinen rinnakkaiselo onnistuu yleensä kohtuullisen hyvin myös siirtolapuutarha-alueilla. Tiivis asuminen kevytrakenteisissa taloissa perustuu yhteisiin sääntöihin.

Samaa filosofia kannatta ulottaa myös omakotialueille. Omakotiyhdistykset voivat vallan hyvin antaa viitteellisiä ohjeita ja kellonaikoja. Maalaisjärki ja huomaavaisuus ovat valttia hyvissä naapurisuhteissa.