Tonasketin kaupungissa asuva Dick Riddle vietti unettoman yön, kun hänen naapurinsa kotieläimet, Jonathan-leijona ja Selena-tiikeri innostuivat juttelemaan keskenään sopimattomaan aikaan.
Ensimmäisen karjahduksen Dick Riddle kuuli yhdeltä aamuyöllä. Toinen karjahdus herätti hänet kahden jälkeen. Ja kolmas viideltä.
"Se on ääni, jonka kuullessani minulla nousee tukka pystyyn", Washingtonin osavaltiossa Tonasketin kaupungissa asuva herra Riddle kommentoi kuulemiaan karjahduksia ja lähes unetonta yötään viikko sitten.
Riddlen pelkoon ja unettomuuteen ovat syypäitä hänen naapurinsa Stacey Stormin kotieläimet.
Jonathan-leijona ja Selena-tiikeri viettävät yönsä pihalla, ja innostuvat joskus juttelemaan keskenään sopimattomiin aikoihin, kuten viikko sitten tapahtui.
Stacey Storm ei pidä Jonathan-leijonansa mölinää yhtään sen häiritsevämpänä kuin esimerkiksi räksyttävän koiran tuottama meteli on.
"Ei siinä ole mitään kummallista. Jonathan saattaa karjaista, jos se vaistoaa lähistöllä vieraita kulkijoita", Stacey Storm toteaa.
"Ja Selena-tiikeri. Sen ääni tuskin kuuluu edes meidän aitamme toiselle puolelle", Storm jatkaa.
Marraskuussa paikalliset viranomaiset vaativat Stacey Stormia pitämään isot kissansa vuoden ajan hiljaisina. Storm ei siihen suostunut.
"Mokoma vaatimus on loukkaus perustuslaissa minulle taattuja oikeuksia kohtaan", Stacey Storm puhisee.