seppo.ylonen@kaleva.fi
Pohjoismainen yhteistyö on kaunista ja tuloksellista niin kauan kun siihen ei sotketa raha-asioita.
Havainto-opetusta on tällä viikolla saatu Oslossa, missä viiden Pohjoismaan silmäätekevät ovat miettineet yhteistyökuvioita. Byrokratian esteiden raivaaminen rajat ylittävältä yhteistyöltä on toki kaikin puolin kannatettavaa puuhaa, mutta keskeisin ongelma se ei ole.
Oslossa olisi pitänyt puhua Suomen maataloustuesta, sokerinviljelyn tulevaisuudesta ja energialähteistä. Ystävien pitää voida ruotia vaikeitakin asioita.
Sivutuotteena voisi herätä henkiin kansalaisten kiinnostus pohjoismaisia kuvioita kohtaan. Nyt vaikutelma on, että poliitikot kokoontuvat säännöllisin väliajoin taputtelemaan toisiaan selkään.
Suomi ja Ruotsi eivät ole puhuneet maatalouden tukemisesta syntynyttä erimielisyyttään puhki. Oslossakin oltiin asiasta lähinnä kiusaantuneita.
Pääministeri Matti Vanhasen mielestä on parempi, että Suomen ja EU:n välisiin neuvotteluihin sekaantuu mahdollisimman vähän ulkopuolisia. Todellisuudessa Ruotsi on jo sekaantunut. Kaiken lisäksi se näyttää jatkavan myyräntyötään Suomen omille viljelijöilleen maksamia tukiaisia vastaan.
Ruotsi luopui omista tukiaisistaan vapaaehtoisesti EU:hun liittyessään. Se oli Ruotsin silloisen demarihallituksen selkeä linjavalinta. Toisaalta valtaosa Ruotsin maataloustuotannosta sijaitsee Suomea eteläisemmillä alueilla, missä kannattavaan toimintaan on mahdollista päästä ilman valtion tukikruunujakin.
Suomelle keskeistä on elintarvikeomavaraisuus, se että kriisioloissa saadaan ruokaa suuhun. Ruotsalaiset voivat olla siinä oikeassa, että suomalainen ruoka vääristää kilpailua Ruotsissa. Tämäkin pitää selvittää naapurusten kesken rakentavassa hengessä.
Ruotsin ohella myös Tanska on kunnostautunut Suomen vastaisessa rintamassa, vaikka Tanskassa maatalouden edellytykset ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa.
Tanskalaisten piikkiin voidaan laittaa myös Suomen sokerintuotannon alasajo. Tanskalainen jättifirma Danisco osti yhdeksän vuotta sitten suomalaisen sokerinvalmistajan Cultorin, entisen Suomen Sokerin. Matkan varrella Danisco on jo sulkenut yhden sokeritehtaan Suomessa ja viimeinenkin on liipasimella.
Ei ole tietenkään Daniscon vika, että EU haluaa leikata sokerintuotantoa. Mutta irvokkaalta tuntuu silti, että kuoliniskun suomalaiselle sokerijuurikkaan viljelylle on antamassa tanskalaisfirma, joka kaiken lisäksi nostaa hyvät korvaukset tehtaan sulkemisesta.
Kun Suomi ja Ruotsi liittyivät EU:hun vuonna 1995, olivat odotukset korkealla unionin sisälle rakennettavasta pohjoismaisesta blokista. Mitään blokkia ei ole todellisuudessa syntynyt. Toki pohjoismaat ovat usein samassa rintamassa, mutta yhtä usein Suomi löytää liittolaisia Baltian suunnasta.
Pohjoismaisuus - tai skandinaavisuus kuten sitä usein maailmalla vähän virheellisesti kutsutaan - onkin enemmän kulttuurinen ja arvopohjainen asia. Tiivis historiallinen yhteys, samantyyppiset ratkaisut yhteiskunnan rakentamisessa ja Suomea lukuunottamatta yhteinen kieli liimaavat maat yhteen.
Finlands sak är vår, sanoivat ruotsalaiset talvisodan aikoihin. Finlands ägg är inte våra, sanovat tänään ruotsalaiset munantuottajat.