Jo hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää kansanedustaja Petri Salon sähköpostiin tupsahti nimimerkiltä "Nihilistit" viesti: "Ei tarvitse valvoa. Mielenosoittajat jäävät kotiin." Viime viikolla presidentinlinnan edustalla aiempina vuosina juhlakansaa häiriköineet kuokkavieraat ilmoittivat myös tiedotteella, että "ammattimielenosoittajat ovat tänä vuonna lakossa".
Protestoijat pitivät sanansa. Poliisi oli kyllä varautunut mahdollisiin mielenosoituksiin mittavilla turvatoimilla, sillä vastaavat kertomukset eivät ole aina pitäneet paikkaansa. Nyt paikalla oli vain kaksi mielenosoittajaa. Toinen heilutteli rauhallisesti kylttiä, jossa vaati äänioikeutta lapsille. Toisen kyltissä luki: "Naamiokielto on totalitarismia."
Vuosi sitten linnan juhlia pyrki häiritsemään nelisensataa mielenosoittajaa. Nyt astui joulukuun alussa voimaan laki rajatusta naamiokiellosta. Se sai mielenosoittajat vastavetoon. Aktivistit myönsivät itsekin, että laki oli yksi kannustin kotiin jääntiin. Jos näin tapahtui, naamiokielto osoitti heti kättelyssä toimivuutensa.
Vaikka mellakoilta vältyttiin, lakia vastustaneiden ei kannata vielä kiirehtiä vetämään sitä johtopäätöstä, että naamiokielto säädettiin turhan päiten. Ei lakia pelkästään Linnan juhlien takia tehty. Asia on muhinut pinnan alla jo pitempäänkin.
Suomessa ei kannatakaan tässäkään suhteessa tuudittautua liikaa "ei meillä sellaista voi tapahtua"
-lintukotomentaliteettiin". Mellakoinnit ovat maailmalla vain lisääntyneet muun muassa kansainvälisten kokouksien ja urheilutapahtumien yhteydessä.
Esimerkiksi jalkapallohuliganismi on iso ongelma monissa Euroopan maissa. Myös Maailman kauppajärjestön WTO:n kokouksien yhteydessä mielenosoittajat ovat olleet jo vuosikausia pulmana. Merkittäviä kansainvälisiä tapahtumia on meilläkin jatkuvasti. Ensi vuonna Suomessa järjestetään muun muassa yleisurheilun MM-kisat. Seuraavan vuoden loppupuoliskolla on Suomen vuoro hoitaa EU:n puheenjohtajuutta.
Meidänkin oli tarpeen varautua myös lainsäädännöllisesti ennakolta, etteivät mielenosoitukset riistäydy täysin käsistä. Käyköön sitten mieluummin niin, että kypärin ja pampuin varustautuneet mellakkapoliisit jonottavat rauhassa nakkikioskilla hampurilaisia, kuten tapahtui maanantai-iltana.
Olen täysin eri mieltä Vasemmistonuoria johtavan kansalaisaktivisti Paavo Arhinmäen kanssa siitä, että nyt olisi poliisi tehty naurunalaiseksi. Poliisin pitää varautua ja turvata tiettyjen tapahtumien rauhallinen sujuminen. Naamioitumisen varjolla yhteiskunta ei voi eikä sen pidä sallia mitä tahansa.
Pitää kyllä paikkaansa, että naamiokielto on tasapainoilua kansalaisten perusoikeuksien kanssa. Se on klassinen esimerkki ristiriitatilanteesta, jossa on vastakkain toisaalta kansalaisen oikeus ilmaista mielipiteensä ja toisaalta rikosten torjunta.
Perusoikeuksiin kuuluvista mielipiteen ilmaisemisen oikeudesta ja kokoontumisen vapaudesta on pidettävä kiinni. Sen varjolla ei voida kuitenkaan antaa rikollisille mahdollisuutta piiloutua naamion suojaan. Maan syntymäpäivän juhlintakin on niin arvokas tapahtuma, ettei voi pitää hyväksyttävänä sitä, että rähinöitsijät häiriköivät juhlakansaa pesäpallomailoilla, naulatuilla laudoilla tai bensakanistereilla uhkaillen. Pelon ja väkivallan lietsonta kommandopipoon naamioituneena ei ole muulloinkaan hyväksyttävää. Poliisin järjestyksenvalvontatyötä oli tarpeen helpottaa, kuten naamiokiellolla tehtiin. Sitä paitsi rajat vedettiin tarkasti ja suppeasti.
Suomi ei mennyt naamioinnissa täyskieltoon, jollainen on muun muassa Tanskassa. Hallitus tosin esitti tiukempaa kieltoa. Pohjaesityksen mukaan tunnistamista vaikeuttava kasvojen peittäminen mielenosoituksissa olisi kielletty. Eduskunta pehmensi kieltoa. Se rajattiin tapauksiin, joissa naamioituneen ilmeisenä tarkoituksena on ryhtyä väkivaltaan tai omaisuuden vahingoittamiseen. Tähän päädyttiin perustuslakivaliokunnan esittämien huomautusten jälkeen.
Laki hyväksyttiin muodollisesti yksimielisesti, mutta osa olisi halunnut tiukempaa linjaa, osa piti kieltoa ylipäätänsä tarpeettomana. Ennen lain voimaansaattamista käytiin pitkä ja tunnepitoinen keskustelu, johon vedettiin mukaan niin vappunaamarit kuin joulupukitkin. Vastustajat vetosivat siihen, että jos mielenosoituksissa ei ole oikeutta peittää kasvoja, se voi estää monia osallistumasta.
Tietenkään uusi rajoittava laki ei missään asiassa ole mieluinen. Naamiokielto voi johtaa myös ongelmallisiin tulkintatilanteisiin, sillä valvontakaan ei tule olemaan helppoa. Poliisin voi olla vaikea todistaa ennakolta lain edellyttämää väkivallan tarkoitusta. Mielenosoituksissa pesäpallomailaa tai bensakanistereja heiluttelevat kommandopipolaiset on kyllä helppo kopata Mustan maijan koppiin, mutta muuten naamioiden taakse piiloutuneiden aivoituksia on vaikeampi ennakoida. Lisäksi naamioituminen vaikeuttaa rikoksesta epäillyn tunnistamista.
Tästä huolimatta lakia tarvitaan helpottamaan poliisin työtä. Jatkossakin kasvonsa saa peittää esimerkiksi uskonnollisista syistä. Myös pakolaisilla on oikeus osoittaa mieltään kotimaansa vallanpitäjiä vastaan tuntemattomina. Sama oikeus säilyy seksuaalisilla vähemmistöillä.
Kohta alkuillan hämyssä liikkuu monta naamiomiestä, kun joulupukit ilmestyvät katukuvaan. Mutta he eivät osoita mieltään, vaan jakelevat lahjoja. Jos pukit ryhtyvät mielenosoituksissa riehumaan lain naamiokiellon vastaisella tavalla, heillekin räpsähtää sakot tai enintään kolme kuukautta vankeutta.