Naa­miais­asut elä­vöit­ti­vät miesten rat­sas­tus­ki­saa

Kymmenen vuotta täyttänyt Pohjanpoika-kilpailu kokosi lauantaina esteiden ylitykseen satakunta ratsastajaa eri puolilta Suomea.

Kymmenen vuotta täyttänyt Pohjanpoika-kilpailu kokosi lauantaina esteiden ylitykseen satakunta ratsastajaa eri puolilta Suomea. Miesten omat ratsastuskilpailut jättivät naiset maneesin reunalle taputtamaan tai soivat heille korkeintaan avustajan roolin.

Maailmalla esteratsastus tunnetaan nimenomaan miesten lajina, mutta Suomessa harrastajista valtaosa on naisia. Vuosikymmen takaperin Virpiniemessä sijaitsevan ABC-tallin ratsastuksenopettaja ja henki Arto-Pekka Heino aprikoi, kuinka saada harrastuksen pariin myös miehiä, sillä heitä tarvittaisiin tallin ilmapiiriä jykevöittämään.

Kun tavallisempaan esteratsastukseen lisättiin naamiaisteema, miesten kynnys nousta hevosen selkään madaltui. Aluksi Pohjanpojaksi nimetty kilpailu kokosi miehiä lähinnä naapurikunnista, nyttemmin osanottajia saapuu laajemmaltikin.

Kilpailu on ennen kaikkea harrastajien kilpailu. Omaa hevostakaan ei tarvita, sen voi lainata järjestäjiltä.

"Kun nähdään, että muutkin uskaltavat kilpailuihin vaikka ratsastustaito ei olisikaan huippuluokkaa, mukaan on helpompi lähteä. Naamiaisasu päällä voi vähän irrotellakin", Heino nauraa.

Lähialueiden ratsastuskouluissa on jopa ryhmiä, jotka harjoittelevat nimenomaan Pohjanpoikaa silmällä pitäen. Äimäraution miesratsastajien porukka, Äimänkäet, ovat joutuneet kovan kysynnän vuoksi perustamaan toisenkin ryhmän.



Matka jatkuu vielä


Heinon mukaan kisat keräävät mukaan eri ikäisiä, innokkaita miehiä. Tapaus on suuri myös tallin omille terapiaratsastajapojille, jotka pääsevät kilpailemaan yhdessä muiden kanssa.

Viime vuosina ratsastajien lukumäärä on pysytellyt 70 kieppeillä. Tällä kertaa osanottajia oli lähemmäs sata.

Innostus tarttuu myös järjestäjiin:

"Suosio kasvattaa ajatusta siitä, että kisoja tarvitaan. Näillä näkymin tapahtuma ei pääty tähän, vaikka aina urakan jälkeen joutuu jonkin aikaa miettimään, että jaksaako enää seuraavaa kertaa", Heino myhäilee.

Vuosien aikana ABC-Ratsatuskeskuksen maneesissa on ratsastanut niin länkkäreitä, vampyyrejä, merirosvoja kuin 1970-luvun diskoilijoitakin. Tämän vuoden teemana oli sirkus.

"Ideoita tämän vuoden teemaksi oli useita, muun muassa poikkileikkaus menneistä vuosista. Ajattelimme kuitenkin, että sirkus olisi kaikkein monipuolisin ja iloisin."

Ajatuksen tasolla tapahtuman valmistelu alkaa jo silloin, kun teema on päätetty. Varsinainen tohina käynnistyy vasta viikkoa ennen kisoja. Ohjelman kenraaliharjoitus oli perjantaina.



Kananjalat valmiiksi junassa


Kilpailun nuorimpiin osanottajiin kuulunut, kohta kaksivuotias, Joonas Keskitalo katsoi ilmeikkään avajaisshown Tuppura-ponin selästä. Joonas ja Tuppura ottivat osaa kilpailun niin sanottuun drive in -luokkaan, jossa esteitä mallasivat maassa makaavat puomit.

Kirsti Keskitalo kertoi poikansa ratsastaneen melkein vuoden verran. Poika oli päässyt shetlanninponin selkään melkein välittömästi istumaan opettelunsa jälkeen.

"Joonaksen 13-vuotiaan Anu-siskon johdolla pidettiin viimeiset harjoitukset eilen illalla. Poikaa on yritetty houkutella sanomaan hop ennen esteen ylitystä, mutta saa nähdä miten käy", Kirsti Keskitalo nauraa.

Areenalla teiskaaville norsunkorvilla ja -kärsillä varustetuille hevosille osoittaa suosiotaan tipuja, elävä tykinkuula, klovneja, karhu, gorilla, leijona, voimamies ja parrakas nainen.

Kananhöyhenten uumenista löytyy porilainen Sari Jylhänkoski, joka oli omien sanojensa mukaan pakotettu tulemaan kilpailuun, koska oli kuullut siitä niin paljon hyvää. Yleisönkin oli ollut suositeltavaa pukeutua, joten Jylhänkoskelle oli varattu kanapuku Oulusta.

"Kananjalat puuttuivat, joten parsin sellaiset kasaan junamatkalla. Arvatkaa vain, katsottiinko minua pitkään", Jylhänkoski hekottaa.

Porilaiskävijä odotti innolla Kellon Nuorisoseuran talolla pidettävää juhlagaalaa, jossa esittäytyvät kilpailukostyymit eri vuosilta.

Ilmoita asiavirheestä