Oulun murteen ymmärtämisopas löytyy osoitteesta www.facebook.com. Sivuille pääseminen vaatii rekisteröitymisen.
Tylsänharmaaseen syystalven päivään saa piristystä piipahtamalla internetissä Oulun murteen ymmärtämisopas-nimisen ryhmän sivuilla. Sadat Oulun murteen ystävät hersyttelevät Facebookissa pyörivässä ryhmässä murremuistojaan ja murresanoja niin, että tosikoimmankin suupielet nousevat ylöspäin.
Eräs ryhmään liittynyt kirjoittaa naurattaneensa pääkaupunkilaisia sanomalla ratikassa pojalleen: piippaappa ja paa pipo päähä.
Toinen taas huomauttaa, että kaikki ei ymmärrä , kun me Oulusa kokoaja pannaa. " Pannaa pottu maaha, pannaa sika hengiltä, pannaa uuni ja hällä lämpiää ja pannaa nukkumaanki."
Kolmas puolestaan kannustaa ajanhenkeen sopivasti, että " avvauvvu nii ei tarvii olla ahistuksesa."
Oulun murteen ymmärtämisopas-ryhmän takana on oululainen freelancer-toimittaja, yhteiskuntatieteiden maisteri Minna Peltola. Hän perusti ryhmän menneen viikon alussa. Parissa päivässä Oulu-henkisiä ystäviä löytyi heti satoja. Määrä on kasvanut päivittäin tasaista tahtia.
"Perustin ryhmän stressitilassa, kun oli kyllä tärkeämpääkin tekemistä, mutta piti saada purkaa stressiä johonkin ihan toissijaiseen. Sain idean, kun huomasin yhden Facebook-ystäväni sivuilla kainuulaisten vastaavanlaisen ryhmän. Ajattelin ,että pitäähän meillä Oulun murteen puhujillakin olla omansa", Minna Peltola kertoo.
Facebookista löytyy myös ossaan puhua oulua -ryhmä, jonka Peltolakin on noteerannut. "Siellä on liki 6 000 jäsentä. Tämä minun perustamani on vähän erilainen, kun mukaan voivat tulla muutkin kuin oululaiset kertomaan kokemuksiaan." Peltola kirjoittaakin ryhmän saatesanoissa, että keskustelu on tarkoitettu Oulun murteen "ymmärtäjille ja ymmärryksen puutteesta kärsiville".
Peltola uskoo, että murteella puhuminen on yleistynyt. Ihmiset arvostavat juuriaan ja haluavat ilmaista asioita sille kielellä, mikä on kotoa opittu. Monet kokevat kirjakielellä puhumisen jopa tylsäksi!
"Itse en ole hävennyt enkä piilotellut Oulun murretta milloinkaan, mutta opiskeluaikana Tampereella joskus nolostelin murteen käyttöä, kun huomasin muiden katselevan hitaasti. Toisaalta yliopistolla kurssikaverit tulivat eri puolilta Suomea ja puhuminen oli yhtä murteiden kirjoa. Siellä taisikin muodostua sellainen ´keskikieli´, mitä puhuttiin", Minna Peltola pohtii.
Omiin hauskimpiin Oulun murre-kokemuksiinsa Peltola listaa takavuosien Lontoon-matkan. Siellä Peltola kävi kaverinsa kanssa täpötäydessä, heinäkuun helteessä jumiutuneessa metrossa oheisen, lyhyen keskustelun: "Elä rääkkää!" "No ehämmää rääkkääkkää!" "No rääkkääthän nää!"
Saattoivat siinä lontoota puhuvien suut loksahdella auki.