Tasan 60 vuotta sitten elettiin Suomessa sanan mukaisesti veitsi kurkulla. Neuvostoliitto oli keskittänyt 9. kesäkuuta 1944 mennessä Karjalan kannakselle 260 000 sotilasta, joiden piti murtautua suomalaisten puolustusryhmitysten läpi.
Puna-armeijan sotilaiden tukena oli yli 200 tykistö- ja kranaatinheitinpatteristoa, peräti 600 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä sekä tuhatkunta lentokonetta. Suurhyökkäyksen johto oli annettu Leningradin Rintaman komentajalle armeijankenraali Leonid Govoroville.
Vajaa kaksi viikkoa myöhemmin alkoi Neuvostoliiton Karjalan rintaman hyökkäys Maaselän kannaksella ja Syvärillä. Näiden joukkojen komentajana oli armeijankenraali Kirill Meretshkov.
Suomalaisia oli Kannaksella suurhyökkäyksen eri vaiheissa kaikkiaan 102 000. Voimasuhde hyökkääjän eduksi oli siten 1:2,5:een. Joukkojen lisäksi Neuvostoliitolla oli huomattavasti enemmän tykistö- ja raketinheitinpatteristoja, panssarivaunuja, rynnäkkötykkejä ja lentokoneita kuin Suomella.
Venäläisten läpimurtokohdaksi oli valittu kuuden kilometrin levyinen kaista Valkeasaaressa lähellä Kannaksen Suomenlahden puoleista rantaa. Venäläisillä oli siellä peräti 200 tykinputkea kilometrillä.