Rovaniemeläistä kuvataiteilijaa Kalle Lampelaa ärsyttää se, että yhä edelleen pidetään yllä myyttiä viinan kanssa läträävästä lappilaisesta renttutaiteilijasta, vaikka se ei pidä paikkaansa.
Lampela sanoo tavanneensa paljon taiteilijoita, ja heistä suurimmalla osalla on normaali suhtautuminen alkoholiin ja osa on täysin raittiita. Nuorten taitelijoiden keskuudessa ollaan pahoillaan, jos joku örveltää viinan kanssa.
Myytti on Lampelan muukaan niin vahva, että taitelijan tuotantoakin lähestytään myytin näkökulmasta ikään kuin silmälasit päässä. Tällainen on taiteilijan kannalta turhauttavaa, kun itse teosta ei kunnioiteta eikä myytin silmälasien läpi voi virittyä itse taiteeseen eikä ymmärtämään sen sanomaa.
Kalle Lampela avaa lappilaista alkoholikulttuuria taiteilijan näkökulmasta perjantaina ilmestyneessä "Rajua, rujoa ja raitista - Alkoholin käyttöä Lapissa"
-teoksessa.
Professori Tarja Orjasniemen ja viestintäpäällikkö Olli Tiuraniemen toimittamassa poikkitieteellisessä teoksessa Lampela on yksi kirjoittajista.
Monen eri ammatin näkökulmasta kirjoitettu parinkymmenen kirjoittajan teos puuttuu kaavamaisiin käsityksiin, joita liittyy lappilaiseen ja saamelaiseen alkoholinkäyttöön.
Renttutaitelija-myytin ruumiillistumisia olivat Lampelan mukaan Timo K. Mukka, Kalervo Palsa ja Reidar Särestöniemi. Lampela syyttää suurelta osin keltaista lehdistöä myytin luomisesta ja sillä rahan ansaitsemisesta.
Taustalla tarinat jätkistä
Kaavamaisia käsityksiä ruokkivat professori Orjasniemen mukaan puheet "villistä Pohjolasta", elokuvan mielikuvat Rovaniemen markkinoista, tarinat jätkistä, kullanhuuhtojista, saamelaisten juoppoudesta ja lestadiolaisuudesta.
Koska kattavia juomatapatutkimuksia ei ole Lapissa juurikaan tehty, mielikuvat jäävät elämään sitkeästi. Orjasniemi toivookin, että teos aiheuttaa keskustelua ja innoittaa tämän alueen tutkimukseen ja rahoitukseen.
Johtopaikka on faktaa
Lappi maakuntana johtaa edelleen selvästi viinan kulutusta asukasta kohti laskettuna muuhun maahan verrattuna.
Orjasniemi sanoo, että luvut ovat faktaa, mutta muu onkin pääosin käsityksiä ja olettamuksia.
Koska Lapissa juotuun alkoholin määrään vaikuttavat turistit, länsirajalla ruotsalaiset ja pohjoisimmassa Lapissa norjalaiset, on lappilaisten osuutta vaikea sanoa.
Tutkimustietoa ei ole myöskään saamelaisten viinanjuonnista, vaikka myytti saamelaisten runsaasta viinankäytöstä elää yhä.
Lapissa alkoholinkäyttö liittyy Orjasniemen mukaan kiinteästi yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen kehitykseen: työttömyyteen, muuttoliikkeeseen ja vieraantumiseen.
Sosiaalinen syrjäytyminen ja sosioekonomisten terveyserojen kasvu kytkeytyvät liikakäyttöön. Tapana on, että kun juodaan, juodaan mieluimmin väkeviä kuin mietoja.
Etelässä vallalla olevat lappilaisen alkoholikulttuurin kaavamaiset käsitykset ovat vahvat, ja sen vuoksi Orjasniemi sanoo joutuneensa altavastaajaksi luennoidessaan Helsingin yliopistossa.
"Siellä toiseuden tunne oli valtava. Huomasin puolustavani alkoholin kulutusta, lestadiolaisuutta ja tehtyjä päätöksiä. Kun selitin lestadiolaisten alkoholinkäytön normiperusteisuutta, minulle sanottiin, että joo joo, mutta miten ne todellisuudessa juovat."