Ihmisille myyräkuumetta aiheuttavan Puumala-viruksen vuorovaikutuksesta isäntälajinsa metsämyyrän kanssa on saatu runsaasti uutta tietoa.
Tutkija Eva Kallion tuoreesta väitöskirjasta käy ilmi muun muassa, että virus on haitallinen myös isäntälajilleen. Tämä saattaa vaikuttaa metsämyyrän populaatiodynamiikkaan.
Kallion tutkimukset valottavat myös tärkeitä Puumala-viruksen esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten taudinaiheuttajan säilymistä isäntäeläimen ulkopuolella.
"Toivottavasti esimerkiksi epidemiologisissa malleissa, joilla ennustetaan patogeenin leviämistä, otetaan tulokseni huomioon", Kallio vastaa kysymykseen tutkimustulostensa soveltamismahdollisuuksista.
Kallio vertaili Puumala-virustartunnan saaneiden ja infektoitumattomien metsämyyrien lisääntymismenestystä ja elossa säilymistä.
Tartunnalla ei näyttänyt olevan merkitystä eläinten selviytymiseen lisääntymiskaudella, eikä naaraan infektio vaikuttanut sen poikasten lukumäärään, kokoon tai kuntoon.
Virusinfektion saaneet yksilöt selviytyivät selvästi huonommin talven yli kuin yksilöt, joilla tartuntaa ei ollut. "Todennäköisesti pula resursseista, kuten ravinnosta, vaikuttaa talvella siihen, että infektion haitalliset vaikutukset ilmenevät", Kallio sanoo. Puumala-virus kuuluu hantaviruksiin, joiden ei aikaisemmin ole tiedetty aiheuttavan haittaa isäntälajilleen.
Jotta eläinperäisen patogeenin ihmiselle aiheuttamaa tartuntariskiä voitaisiin arvioida, on tärkeä tuntea tekijät, jotka vaikuttavat sen esiintymiseen ja leviämiseen isäntäeläimen populaatioissa.
Kallio selvitti Puumala-viruksen infektiokyvyn säilymistä metsämyyrän ulkopuolella erilaisissa olosuhteissa. Hän osoitti laboratoriokokeissaan, että tartuntakyky säilyy huoneenlämmössä noin kaksi viikkoa ja kylmässä ja kosteassa ympäristössä vielä tätäkin kauemmin.
Pitkä kestävyys isännän ulkopuolella tehostaa viruksen leviämistä metsämyyräpopulaatioissa ja edistää sen säilymistä alueellisesti myyrätiheyden ollessa ajoittain alhainen.
Metsämyyrän alttius saada virustartunta vaihtelee riippuen muun muassa perinnöllisistä tekijöistä, iästä, sukupuolesta ja lisääntymistilasta.
Alttiuteen vaikuttavat myös emolta perityt, niin sanotut maternaaliset vasta-aineet. Puumala-virusinfektion saanut myyränaaras tuottaa vasta-aineita, jotka siirtyvät istukan välityksellä ja maidon mukana poikasille.
Kallion väitöskirjasta ilmenee, että ne suojaavat nuoria metsämyyriä virusta vastaan noin kolmen kuukauden ikään asti.
Infektoituneen naaraan jälkeläiset altistuvat siis tartunnalle vanhemmalla iällä kuin suojaamattomat yksilöt.
Lisäksi emolta perityt vasta-aineet parantavat yksilön lisääntymismenestystä. Eva Kallion tekemissä kokeissa vasta-aineiden suojaamat metsämyyrät saavuttivat nimittäin sukukypsyyden muita myyriä nuorempina.
Suomessa on todettu kymmenen viime vuoden aikana vuosittain 750--2 600 Puumala-viruksen ihmiselle aiheuttamaa myyräkuumetapausta.
Metsämyyrien esiintymistä luonnehtivat voimakkaat sykliset kannanvaihtelut, jotka heijastuvat myös tautitapauksien määrään. Metsämyyrien tiheys ei kuitenkaan yksin selitä epidemioita. "Tautitapausten määrä riippuu infektoituneiden myyrien määrästä", Kallio selittää.
"Infektion ollessa yleinen kesällä lisääntyvien naaraiden keskuudessa emolta perityt vasta-aineet aiheuttavat sen, että tartunnan saaneita yksilöitä on syksyllä vähemmän, kuin mitä myyrätiheyden perusteella voisi olettaa."