Juttua varten on haastateltu myös metsätalousteknikko Asko
Kaikusaloa Metsäntutkimus-laitokselta.
Metsänomistajat saavat tänä vuonna harmaita hiuksia taimikkotuhojen kanssa tuskaillessaan, mikäli myyräennusteet pitävät paikkansa. Lumikolla ja pöllöillä puolestaan on onnenpäivät, kun metsät ja pellonreunat vilisevät taas syötävää. Pikkujyrsijöiden kannat vaihtelevat säännöllisesti, ja nyt on aallonharja näkyvissä.
Metsä- ja peltomyyrä sukulaisineen ovat aiheuttaneet kannanvaihteluillaan tutkijoille päänvaivaa vuosikymmenestä toiseen. Yksilötiheydet kipuavat huippulukemiin 3-5 vuoden välein, minkä jälkeen ne romahtavat lähes olemattomiin. Kun myyriä saattaa huippuvaiheessa olla 200-300 yksilöä hehtaarilla, pohjavaiheessa vastaava luku voi jäädä alle yhden.
Fennoskandian pikkujyrsijäkantojen syklisyyttä on jo pitkään pidetty petojen saalistuksen aikaansaamana ilmiönä. Toisaalta on ymmärretty, että saalistus ei yksin riitä ilmiön selittäjäksi. Aivan viime vuosina turkulaiset ekologit ovat onnistuneet avaamaan myyräsyklien saloja entistä perusteellisemmin.
"Nykykäsityksen mukaan kannankasvu pysähtyy huippuvaiheessa ravinnon loppumiseen", kertoo tutkija Otso Huitu Turun yliopiston biologian laitokselta.
Myyrien yksilömäärät ovat korkeimmillaan loppusyksystä tai alkutalvesta, jolloin kasviravinnosta alkaa olla pulaa. Kun kannanromahdus on käynnistynyt, alamäki jatkuu koko seuraavan suven.
"Kesäromahduksessa pedot ovat voimakkaimmin mukana", Huitu selittää.
Haukan herkkua
Tärkeimpiä myyräkantojen säätelijöitä ovat pienet näätäeläimet lumikko ja kärppä, joista etenkin ensin mainittu on riippuvainen pikkujyrsijäravinnosta. Linnuista kaikki pöllölajit osallistuvat karvakuonojen kurissa pitämiseen. Monet ovat myyräspesialisteja; esimerkiksi helmipöllö vaihtaa säännöllisesti pesimäaluettaan myyräkantojen vaihtelun mukaan. Myös tuulihaukka, piekana ja sinisuohaukka ovat erikoistuneet pikkujyrsijöiden saalistamiseen.
Tautien ja loisten vaikutus myyrien kannanvaihteluihin on Huidun mukaan vielä epäselvä: "Talvisen romahduksen aikana myyrät lienevät alttiimpia taudeille, vaikka suoranaista näyttöä asiasta ei ole. Todennäköisesti taudeilla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä kannanvaihteluille. Muualla maailmassa tilanne on erilainen."
Huitu tutki väitöskirjatyössään pikkunisäkkäiden kannanvaihtelujen ajallista ja alueellista synkroniaa Etelä-Pohjanmaan peltolakeuksilla.
Pitkistä pyyntitilastoista selvisi, että peltomyyrien, idänkenttämyyrien, metsämyyrien ja myös metsäpäästäisten kannat vaihtelevat säännöllisissä kolmivuotisissa sykleissä ja lisäksi yhdenaikaisesti toistensa kanssa. Maastokoe, jossa tutkimusryhmä poisti myyriä syöviä petoja suurilta peltoalueilta, osoitti, että yhdenaikaisuus on saalistuksen seurausta.
Pyyntitilastojen mukaan myyräkannat ovat yhtä aikaa suuria tai pieniä varsin laajoilla maantieteellisillä alueilla. Tutkimusryhmä havaitsi peltojen ja metsien suhteellisella osuudella olevan vaikutusta synkronian alueelliseen ulottuvuuteen: kunkin lajin yhdenaikainen kannanvaihtelu ulottuu pisimmälle sellaisessa maisemassa, jossa kyseisen lajin suosimaa elinympäristöä on suhteellisesti eniten.